No niin, sitten on metsä liian kostea. Käydäänpä taas kiinni kirveisiin.
Me hakkasimme pitkän ajan yksiksemme ynseinä ja kiivaina kumpainenkin. Mitä hän olikaan uskaltanut heistä valehdella — etteivät he koskaan sanoneet sanaakaan toisilleen. Mutta Jumala paratkoon, hänhän oli oikeassa! Falkenbergillä oli vainu, hän ymmärsi ihmisiä.
Ainakin he puhuvat kauniisti toisistaan meille, sanoin minä.
Falkenberg vain hakkasi.
Minä mietin asiaa enemmän.
Sinä voit olla oikeassa, ettei se ole se avioliitto, josta uneksijat ovat unta nähneet, mutta.
Tämä ei sopinut Falkenbergille, hän ei ymmärtänyt siitä sanaakaan.
Päivällislevolla minä aloitin taas keskustelun.
Sinähän sanoit, että jollei kapteeni olisi hyvä hänelle, niin silloin paukahtaisi?
Niin sanoinkin.