Rouva on sisällä, minä —
Emma menee sisään, viipyy hetken ja tulee takaisin.
Rouvalla on päänsärky, hän makaa sohvalla. Mutta terveisiä käskettiin sanoa.
Tervetuloa takaisin! sanovat kaikki piiat, kun minä lähden.
Minulla on säkki kainalossani ja minä astelen pois talosta. Sitten minä yht'äkkiä muistan kirveen, että Falkenberg ehkä sitä etsii eikä löydä. Käännyn takaisin, koputan kyökinikkunaan ja teen selvää kirveestä.
Kulkiessani tietä alaspäin käännyn pari kertaa katsomaan salin ikkunoihin. Sitten katoovat rakennukset näkyvistä.
26.
Minä kiertelin Övrebön tienoilla koko päivän, kävin muutamassa talossa työtä kysymässä, harhailin kuten rauhaton mitään suunnitelmaa seuraamatta. Oli kylmänkalsea sää, alituinen liikkeessäolo vain piti minut lämpimänä.
Illan tullen minä tavoitin entiselle työpaikalleni kapteenin metsään. En kuullut kirveeniskuja, Falkenberg oli mennyt kotiin. Minä löysin yöllä kaatamani puut ja nauroin nähdessäni ne kammottavat kannot, jotka olin metsään jättänyt. Falkenberg oli varmasti nähnyt hävityksen ja tuuminut, kuka voisi olla tekijä. Kelpo Falkenberg oli ehkä luullut tätä kummituksen työksi, siksi oli hän paennut kotiin päivän aikaan. Hahaha.
Iloisuuteni ei kai ollut hyvää laatua, sen syynä oli yöllinen kuumeeni ja sitä seurannut väsymys; minä muutuinkin taas sangen pian surulliseksi. Tässä, tällä paikalla oli hän eräänä päivänä ystävättärensä kanssa seisonut, he olivat tulleet luoksemme metsään ja jutelleet kanssamme…