— Siinä tapauksessa minä tämän Kuvernörin oikeuden välipäätöksen nojalla otan halot N. kaupungin säästöpankin saamisen vakuudeksi takavarikkoon ja kiellän käskynajaja Lipposen kuullessa haloista kalikkaakaan koskemasta. Tässä on Tammiselle kopio välipäätöksestä ja teille, joka luultavasti olette Viipurilaisten asiamies, toinen. Papereista näette valitusajan ja paikan, mihin on mentävä.
Toimituksensa täytettyään läksivät kruununpalvelijat taas pois soutamaan, jättäen ällistyneet kaupanhierojat suu auki seisomaan Kuusniemen rannalle.
Mitäs tehdä? Miesten mietittyä vähän aikaa, päätettiin lotjan antaa sen päivän vielä seista paikoillaan, kunnes Tamminen ehtisi pistäydä kaupungissa kysymässä syytä moiseen menettelöön.
Kaupunkiin oli vaan kolme peninkulmaa ja pianhan Tamminen tuon matkan hyvällä virkullaan oli tehnyt. Hän tapasikin säästöpankin johtajan ja kysyi, miksi velka niin pian oli suoritettavaksi vaadittu, vaikka se oli olevinaan "seisova laina".
— Siksi, vastasi johtaja, kun te haaskaatte Tammiston metsää ja teette talon pian arvottomaksi.
— Ei viisisataa syltä halkoja minun tilaani arvottomaksi tee.
— Kaksituhattahan kuulutte ottavankin, on meille kerrottu.
— Se ei ole totta. Kuka semmoisia on teille kertonut? uteli Tamminen.
— Me emme saa pankin salaisuuksia ilmoitella, oli toisen vastaus.
Tamminen arvasi nyt, ketä hänen tuli kaikista vastoinkäymisistään kiittää. Kun takavarikkokieltoakaan ei luvattu peruuttaa, ja että hänen päinvastoin viikon sisällä tuli velkansa suorittaa lainkäynnin uhalla, läksi miesparka kotiansa kohti niin apealla mielellä, kun semmoisissa suhteissa lähteä voi.