Ajatellessaan niitä surun, ehkäpä puutteenkin päiviä, jotka nyt saattaisivat kohdata ja kuinka hän ehkä pitkiksi vuosikausiksi tulisi kytketyksi sairaan vuoteen viereen, ei rouva-parka voinut olla silmiään nenäliinallaan peittämättä ja itkemättä katkerasti. Siitä hän vasta lakkasi, kun kuuli miehensä yskimisen ja katsahtaen häneen päin, silmäili tämä häntä omituisesti kiiluvilla silmillä. Vastapäätä sohvaa oli suuri salin peili, joka riitti laattiasta melkein kattoon saakka. Tähän nyt Manni loi kummalliset silmänsä ja katsoi siihen silmäripsiäänkään väräyttämättä.

— Näetkös Selma peilissä mitään? kysyi hän, nähtävästi ponnistaen saadakseen sanansa kuuluviksi.

Rouva katsoi osoitettuun paikkaan. — En näe siinä sen kummempaa, kun sinut sohvalla lepäävänä ja itseni sinun läheisyydessäsi istuvana, vastasi hän; — vaan mitäs enempää siinä pitäisi näkyä?

— Minä näen uuden nahkatehtaani, sopersi Manni, — katso kuinka komea se on, — — se on vakuutettu suuresta summasta, — — vaan ei se ole puoltakaan sen arvoinen.

Rouva katsoi kauhistuksella mieheensä, joka hetken kuluttua jatkoi, yhä tuijottaen peiliin:

— Nyt se palaa! Herra Jumala, se palaa! Ja minä käskin, — — Lipponen, sinä rakkari, — — — odota vähän, elä sytytä! — — Auttakaa — — hyvät ihmiset! Perkele riivaa toisinaan syntistä kurjaa. — — Lipponen, sammuta paikalla — — tai minä tapan — — — minä panen sinut virattomaksi — — sinä vanha roisto — — — murhapolttaja!

Mannin näkö ja kaula olivat tuskanhiestä vesimärät, kun hän silmänsä ummisti. Vaan sittekin jatkui hourailemisensa:

— Se palaa — — vanha rani! — — palakoon — minä saan rahaa — — — paljon rahaa — — maksan velkani — — maailman voittaisi — — — vahinkoa sielullensa! — — missä on sielu? — — — nahan ja lihan välissä — — — aih!

Kummallinen nytkähdys väristytti koko ruumista, rinta kohoili ahkerasti, sitte vielä hetken perästä toinen ja heti kolmaskin nytkähdys: silmäluomet avautuivat vitkalleen puoleksi, samoin huuletkin, syvä huokaus tunkeutui rinnasta ja Manni ei hengittänyt enää.

Muutaman tunnin perästä saapunut lääkäri ainoastaan sai todistaa, että nimismies Manni oli sydämen halvaukseen heittänyt henkensä.