Vaan kootkaat teillenne tavarata taivaassa, kussa ei koi eikä ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikä varasta.
Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.
Ja taas edelleen toisesta kohdasta:
Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja sielullensa sais vahingon? taikka mitä antaa ihminen sielunsa lunastukseksi? Sillä ihmisen Poika on tuleva Isänsä kunniassa enkelittensä kanssa ja silloin hän maksaa kullekin töidensä jälkeen.
— Aih! ennätti Manni vaan kiljaista ja suunsa vääntyi väärään oikealla poskelle päin. Hän koetti nousta ylös, vaan oikea kätensä ja jalkansa eivät enää tehneetkään palvelusta. Vaimonsa koetti häntä auttaa istumaan, vaan se oli turhaa vaivaa. Manni, jonka koko oikea puoli oli halvautunut, se nyt nähtiin selvästi, vaipui hervotonna sohvalle jälleen.
Nyt tuli Niemelässä kiire. Perheentuvassa asuva loisnainen oli kuppari ja hieroja ja tämä kiireesti haettiin ensimäistä apua antamaan, sill'aikaa kun Lipponen nimismiehen parhaimmalla oriilla laitettiin kaupunkiin lääkäriä hakemaan. Vaimo ryhtyikin heti työhönsä ja puolen tuntia linementeillään sairasta kuvetta hierottuansa rauhoittuikin Manni siihen määrään, että hetkeksi nukahti. Vaimonsa istuutui vuoteen viereen ja kyynel toisensa perään tipahti kalveille poskillensa, kun hän silitteli polvensa juureen hiipineen vanhemman tyttösensä käheröitä hiuksia.
— Onko isä kipeä? uteli pienokainen.
— On, vastasi äiti; isä on kovasti kipeä ja tuskin hän siitä enää paraneekaan.
— Eikös isä sitte enään konsaan lähde pois kotoa, jota sinä äiti aina niin pelkäät? kysyi vielä lapsi.
— Jumala tietää; ei taida enää päästä, oli äidin surullinen vastaus. Hetken perästä hän liitti: mene nyt hiljaa Yrjön toveriksi ja leikkikää siivolla, että isä saa maata.