— Elkää hyvät ihmiset liiaksi vaivatko itseänne, te teette kuitenkin turhaa työtä!
Ja estääkseen tuota turhaa työtä, tempasi hän vesi-ämpärin erään miehen käsistä, kun tämä parhaallaan yritti valella vanhemman asuinkartanon palavaa nurkkaa.
Pilkkapuheitakin sateli sieltä ja täältä. Eräs kaupungissa opin käynyt suutari kysyi hyvin totisen näköisenä:
— Onko talo "ranvörsäkrattu?"
Kun tähän myönnettiin ja ilmoitettiin vakuutussummakin, virkkoi mies yhtä totisena:
— Sitte se varmaan palaa ja parasta olisi, hyvät ihmiset, että seuraisitte emännän järkevää neuvoa ja heittäisitte turhat pelastamiskokeenne sikseen.
Tamminen ennätti vaan nuo sanat kuulla, kun hän kiukusta tulipunaisena huusi:
— Oletteko te ihmiset todella niin kevytmielisiä, että annatte parjauksen saada niin suuren vallan, jotta kädet ristissä voitte antaa toisen omaisuuden mennä savuna ilmaan. Sukkelaan työhön joka kynsi, jolla on vähänkin ihmistuntoa rinnassaan.
Suurin osa töllistelevää väkeä seurasikin käskyä, vaan sammutuskoneiden vajavaisuuden ja veden puutteen vuoksi oli uusi asuinrakennus järkinään auttamattomissa ja turhaanpa vanhankin, nahkuritehtaaksi ai'otun, rakennuksen ja ulkohuoneiden kanssa tehtiin työtä. Sillä jälkimäinen, kerran alkuun päästyään, paloi kuin öljyllä voideltu ja samoinpa tapahtui Mattilan torpparakennustenkin kanssa. Tamminen, joka ainakin purkamalla tahtoi näitä pelastaa, pääsi apulaisineen hengen kaupalla katolta alas, kun asuintupa pelmahti ilmivalkeaan. Niin täydellinen oli tulen tuhotyö, että ennen puolta yötä ainoastaan savuavia hirsikasoja ja tulta kiiluvia hiililäjiä näkyi paikalla.
* * * * *