— Pitäkää ilma raittiina täällä sisällä, — määräsi hän, vetäen hansikasta käteensä ja ottaen lakkinsa. — Useampia kuin kaksi ei saa olla sisällä yhtä haavaa.
Hän kumarsi äitiraukalle, joka tuskasta jäykkänä vastasi hänen tervehdykseensä.
— Vaikeaa on minulle, ett'en voi antaa teille mitään toivoa, — lausui hän ystävällisesti. — Eikö kukaan muu voi auttaa teitä hoitamisessa? Teillä ei tunnu olevan voimia pois-antaa, ja nykyinen tilanne paitsi sitä ei kärsi ruumiillista ponnistusta enempää kuin mielenliikutustakaan.
Neljä sisarta saattoi häntä ulos.
— Henriette on aina ollut niin huolenpitävä lapsistansa, — huokasi neiti Akselina. — Ja kumminkin piti tämän iskun kohdata häntä.
— Hän on elänyt ainoastaan heidän ja taloutensa hyväksi, — säesti neiti Agatha.
— Arvasin kyllä että niin piti käydä, — jupisi Adolfina nenäliina silmillä. — Viime viikolla näin unta että kulmahampaani oli pääsevinänsä irti.
— Olemme koetelleet kaikkea mikä suinkin mahdollista, — sanoi neiti Augusta. — Mutta kun kuolema on määrätty tulevaksi, niin se myös tulee.
Kaikki neljä huokasivat he syvään. Suuremmat lapset jyskyttivät ovea ja pyysivät päästä mamman luo.
— Olkaa nyt kilttiä, hyvät pojat, — varoitti täti Augusta lempeästi kurkistusreijästä. — Saatte nostinleipä-voileipää ja maitoa, kun vaan olette kilttiä ja hiljaa.