Hän pani raamatun kiinni, vaistomaisesti siitä haettuansa ja puoliääneen luettuansa yhden ylistysvirren. Hän avasi kirjan toisensa perästä, ja ryhtyi vihdoin lemmikkiinsä: Dickens'in David Copperfield'iin.
Mutta hän ei voinut lukea. Veljeänsä ajatteleminen kalvoi hänen mieltänsä, Se, että tämä ei voinut ymmärtää hänen haluansa toimintaan enempää kuin hän oli ymmärtänyt hänen palavaa tiedonjanoansakaan, karvastutti syvälti Liinan sydäntä.
Yhä vieläkin selaili hän kirjaa. Hänen silmiinsä vilahtivat ne sanat, jotka David Copperfield'in täti valkean ääressä illan hämärtäessä istuessaan, lausui veljensä pojalle, kuunnellen tätä silmät täynnä murhetta.
Ja Liina luki huoahtaen:
— Sokea! Sokea! Sokea!
Sovittaisiko hän nämät sanat veljeensä, vai olivatko ne häntä itseään varten?