Konduktööri lähetti heti miehen lähimmälle asemalle sähköittämään apua.
* * * * *
Iisakin ystävä koetti pitää Annille seuraa niin hyvin kuin taisi, sill'aikaa kuin Anni odotti asemasillalla, mutta kävi yhä hajamielisemmäksi sitä mukaa kuin aika kului eikä pikajunaa kuulunut tulevaksi.
— Ei nyt oltu oikeassa — ja tuolla tuli päällikkö itse juosten konttoorista!
— Juna n:o 708 ja korjausvaunut ja kolme matkustajavaunua ulos radalle! käski hän. — Pikajuna on joutunut pois radalta kuusi peninkulmaa täältä — ja sanokaa rautatielääkärille, että seuraa mukana — pian!
— Tulkaa mukaan, sanoi Annin seuralainen.
Kun he tulivat perille, oli kaikki samassa kunnossa kuin ennen, paitse että yhä useampia matkustajia oli keräytynyt pakaasivaunun ympärille. Konduktööri ilmoitti tohtorille, ett'ei yksikään matkustajista ollut pahasti vahingoittunut.
— Mutta minä luulen, että kulettaja ja vielä eräs toinenkin ovat saaneet lähtöpassinsa, lisäsi hän viitaten pään liikkeellä pakaasivaunuun päin.
Tohtori pisti kätensä Iisakin rinnan alle.
— Ei vielä, sanoi hän, — vaikk'ei taida paljonkaan enää puuttua.