Vaikeudet suurenivat huomattavasti sen vuoksi, että ranskalaiset — myöhemmin myöskin saksalaiset — poliisit olivat yhteistyössä venäläisten kanssa ja olivat valmiit aukomaan kirjeitä ja tekemään muutakin. Heti kun olimme tämän keksineet, petimme asianomaisia tavalla, joka jonkun aikaa onnistui oikein hyvin. Sähkösanomalla tai kirjeellä ilmoitettiin toiselle että tapaaminen oli tarpeen seudulla, jota ei koskaan merkitty oikealla nimellään, vaan toisella, joka kyllä oli sekin oikea, mutta meille merkitsi aivan toista. Niinpä esim. merkitsi Basel meidän merkkikielellämme Pariisia, Frankfurt oli Lontoo j.n.e. Mutta kun asianomaisia pari kertaa oli tällä tavalla petetty, ryhtyivät he seuraamaan sekä minua että Akashia ja otaksuttavasti joitakin toisiakin aivan kintereillä, ristiin rastiin pitkin Eurooppaa.
Vaikeinta oli kuitenkin kirjeenvaihto. Tiesimme luonnollisesti, että ranskalaiset poliisiviranomaiset avasivat kirjeitä, mutta emme tienneet, vaikka kyllä vahvasti epäilimme, oliko Ranskan postilaitos tässäkin venäläisten palveluksessa avaten sellaisten henkilöiden kirjeitä, joista venäläiset viranomaiset halusivat olla selvillä. Parasta oli pitää epävarmaa varmana ja järjestää kirjeenvaihtonsa sen mukaan ja niin teinkin, mutta Akashi ja hänen maanmiehensä eivät olleet yhtä varovaisia, minkä kyllä aikanamme saimme kokea, kun vihdoin paljastui kaikki, mitä venäläisen poliisin oli onnistunut suhteistamme nuuskia: Myöskin saksalainen poliisi avusti venäläistä, mutta kuuluiko sen palveluksiin myös kirjeiden avaaminen, sitä en tiedä.
VII.
Suunnitelmia kehitetään edelleen.
Mikäli oikein muistan pidettiin kongressi Amsterdamissa elokuun alussa. Minä, joka en ollut sosialisti, en tarkoin katsoen olisi saanut ottaa osaa siihen, mutta venäläisten ystävieni takia en kohdannut mitään vaikeuksia vaan saatoin vapaasti olla läsnä sekä jaostojen yleisissä että yksityisissä kokouksissa ja tapasin siis kaikki tarpeelliset henkilöt.
Näiden joukossa oli Plechanov, joka venäläisten sosiaalidemokraattien ensimmäisenä miehenä — Lenin-Uljanov kuului siihen aikaan kuten Axelrodkin vastustukseen puolueessa — otti osaa sekä yleisiin neuvotteluihin että useisiin jaostojen kokouksiin. Hänen kanssaan oli minulla heti pitkähkö neuvottelu, joka kävi aivan toiveiden mukaan. Hän selitti puolueensa puolesta olevansa halukas ottamaan osaa tulevaan konferenssiin, jonka kokoontumisesta minä ilmoittaisin hänelle heti kun aika oli määrätty.
Nämä olivat hyviä uutisia sosialivallankumouksellisille, joista moni oli lausunut epäilyksiä Plechanovin osanottoon nähden. Sosialivallankumoukselliset olivat kongressissa lukuisasti edustettuina. Paitsi Tchernovia, jota myös nimitettiin Gardenin'iksi, salanimi, jota hän usein käytti, ja Breshko-Breshkovskajaa, "babuskaa" kuten häntä useimmiten mainittiin ja monia muita huomattavimmista puoluehenkilöistä, oli luonnollisesti Asev, ei kuitenkaan oikealla nimellään vaan Ivan Nikolajevitshinä kutsumuksensa ja virkansa puolesta läsnä. Hänellehän oli tilaisuus, sellainen kuin nyt kysymyksessä oleva, todellinen "gefundenes Fressen" tiedoitusten antamiseksi siitä, mikä ei tullut näkyviin kongressipöytäkirjoista.
Sosialivallankumoukselliset tapasin eräässä paljon käytetyssä ravintolassa "Kempinskissä", missä yksityishuoneessa saatoimme neuvotella asioista päivällistämme syöden. Pääasia, puolueen osanotto ajateltuun kongressiin, ei vaatinut pitkää keskusteluaikaa, kun kaikki yksimielisesti pitivät sellaista toivottavana ja olivat yhtä yksimielisiä siitä, että puolueen pitäisi ottaa osaa siihen parin valtuutetun kautta. Mutta tästä siirtyi puhe puolueen toimintaan yleensä ja silloin lausuttiin melko erilaisia mielipiteitä murhayrityksestä, johon koko toiminta näytti olevan keskitetty. Sekä useiden sellaisten suotavuudesta että sopivista uhreista keskusteltiin jotensakin perusteellisesti melko suureksi hämmästyksekseni, kun minä, joka en kuulunut puolueeseen ja vielä vähemmän sen taistelujärjestöön, en oikeastaan olisi saanut olla läsnä niin yksityisluontoisissa neuvotteluissa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän ketään osanottajista, jotka, kun kysymys uusien murhayritysten suotavuudesta oli saanut yksimielisen myöntävän vastauksen — onnistunut murhayritys suuriruhtinas Sergeitä vastaan oli hiljan tapahtunut, minkä vuoksi myös kohotettiin malja sen järjestäjälle, Aseville — siirtyivät neuvottelemaan lähinnä sopivista uhreista. Siinä ilmeni kuitenkin melko monta eri ajatusta, sillä ehdotukseen sisältyi suuri joukko erilaisia olioita, poliisikomissarioista aina Venäjän valtakunnan korkeimpiin toimihenkilöihin. Melkein jokaisella oli oma ehdokkaansa, ja Asev, jonka niukkoja lausuntoja kuultiin mitä suurimmalla tarkkaavaisuudella, ei tahtonut lausua ratkaisevaa sanaa, vaan vaikutti jotensakin epäilevältä, vaikkakin hän tuntui kallistuvan siihen mielipiteeseen, että jonkun ministereistä pitäisi tulla kysymykseen.
"No, entä te? miksi ette sano mitään?" kääntyi minun puoleeni Breshkovskaja muori, joka ei siihen saakka ollut lainkaan ottanut osaa keskusteluun. "Me kuulisimme kernaasti teidän mielipiteenne asiasta."
Minä vastasin etten puolueeseen kuulumattomana katsonut voivani lausua mielipidettäni, kun ei kuitenkaan missään tapauksessa voisi tulla kysymykseen, että itse ottaisin osaa jonkun mahdollisen suunnitelman toteuttamiseen.