Senaattori Mechelin huomasi keskustelun joutuneen harhateille, kun se alkoi liikkua Venäjän tulevaisuudessa. Nyt oli vain kysymys meidän luopumisestamme kaikista suhteista vallankumouksellisiin, ja tämä kysymys oli itse asiassa ratkaistu, minkä vuoksi nyt vain saatettiin puhua näiden suhteiden purkamisesta ja silloin, hän tahtoi vielä kerran toistaa sen, oli soveliainta että se, joka oli solminnut nämä suhteet, ne myös lopettaisi. Tässä oli keskustelun, jos sellainen oli paikallaan, liikuttava eikä hänellä omasta puolestaan ollut muuta lisättävää kuin vielä kerran kehoittaa minua noudattamaan tehtyä päätöstä, ilmoittaa siitä kysymyksessä oleville puolueille.
Minun nähdäkseni ei kysymys ollut yhtä yksinkertainen. Eräs keino olisi, että minun kanssani samoin ajattelevat muodostaisivat uuden puolueen, joka eroaisi n.k. perustuslaillisesta ja jatkaisi yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa Venäjällä, perustuslaillisten yrittäessä lojaalia, valtiopäivä tietä. Sellainen keino suoriutua vaikeuksista, niin luulin, tuntuisi toisista puolueista hyväksyttävältä, ja olin halukas ilmoittamaan siitä niille, mutta ensin täytyi minun puhua asiasta muille Tukholmassa oleville suomalaisille ja myöskin asettua kirjeenvaihtoon samoin ajattelevien kanssa Suomessa. Ajatusta uudesta puolueesta, joka jatkaisi yhteistyötä vallankumouksellisten järjestöjen kanssa, käsiteltiin ensi hetkessä mitä suurimmalla ylimielisyydellä, mutta kun en suostunut ottamaan tehtäväkseni ilmoittaa muille Pariisin kongressin osanottajille peräytymisestämme, ei muu auttanut kuin antaa asian toistaiseksi jäädä silleen.
Kutsuin heti koolle ne maastakarkoitetut Tukholmassa oleskelevat suomalaiset, jotka eivät olleet ottaneet osaa Mechelinin kokoukseen, ja kutsuin myös tri Neoviuksen todistamaan, että esitykseni kongressista kuin myös mainitusta kokouksesta oli oikea. Kaikki kutsutut, joista melkein kaikki kuuluivat maastakarkoitettujen "nuorempiin", saapuivat odottaen mielenkiinnolla tietoja kongressin suunnitelmista, joista siihen mennessä vain irrallisia osia niin sanoakseni huhuna oli tullut heidän tietoonsa. Nyt he saivat kuulla täydellisen selostuksen tapahtumien kulusta sekä samalla ilmoituksen odotetusta valtiopäiväkutsusta, jonka jo useimmat tunsivat ja "vanhempien" sen johdosta tekemästä päätöksestä. Niin ikään ilmoitin heille kieltäytyneeni taipumasta tähän päätökseen ja siitä johtuneen ehdotukseni uuden puolueen perustamisesta, joka jatkaisi yhteistyötä vallankumouksellisten järjestöjen kanssa.
Seuranneen keskustelun aikana havaittiin kaikkien läsnäolijain yhtä lukuunottamatta olevan yksimielisiä siitä, että yhteistyötä venäläisten, puolalaisten j.n.e. järjestöjen kanssa oli jatkettava valtiopäiväkutsusta riippumatta, sillä valtiopäivistä ei odotettu suuria tuloksia. Elleivät tätä yhteistyötä voisi jatkaa kaikki maastakarkoitetut, olisi uuden puolueen perustaminen välttämätöntä ja selittivät kaikki läsnäolijat, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olevansa halukkaat liittymään uuteen puolueeseen.
Ainoana poikkeuksena oli toimittaja Julius Sundblom Maarianhaminasta, joka osoittautui haluttomaksi, ja sitäpaitsi luonnollisesti tri Neovius, joka oli läsnä vain totuudentodistajana, ja pohjaltaan ei ollut niinkään tyytyväinen peräytymispäätökseen, mutta kuitenkin katsoi lojaalisuuden vuoksi olevansa velvollinen liittymään "vanhempiin". Sittemmin valittiin hänet valtiopäivämieheksi.
Ensi askel, jolla tehty päätös sovitettiin käytännölliseksi toiminnaksi — paitsi että siitä annettiin tieto "vanhemmille" — oli että kirjallisesti ilmoitettiin asiasta samoinajatteleville tai otaksuttavasti samoinajatteleville Suomessa, ja siellä saavutti ajatus suurempaa kannatusta kuin oikeastaan oli uskallettu toivoakaan. Ei luonnollisesti voi tulla kysymykseenkään mikään nimien luetteleminen, niin houkuttelevaa kuin se olisikin, mutta varmaa on, että moni hämmästyisi uuden puolueen saavuttamaa kannatusta ja niitä miehiä, jotka siten tahtoivat osoittaa, etteivät hyväksyneet passiivista vastarintapolitiikkaa, joka itse asiassa jo oli näytellyt osansa loppuun.
Helsingissä pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin uudelle yhtymälle nimeksi "aktiivinen vastustuspuolue", ja varsinainen johto annettiin kotona olevien puoluejäsenten käsiin. Minä puolestani ilmoitin heti muille kongressin osanottajille tapahtuneesta hajaannuksesta ja ehdotin niinikään, että he kokonaisuutena esiintyneen suomalaisen vastustuspuolueen sijaan hyväksyisivät kongressin päätöksen allekirjoittajaksi "Aktiivisen vastustuspuolueen", jonka myös oli hyväksynyt yksi puolueen uusista jäsenistä. Vastaukset olivat myönteiset, ja niin oli uusi puolue saanut kuten sanotaan tulikasteensa.
Akashille oli luonnollisesti myös ilmoitettu asiasta, mutta tapaus liikutti häntä hyvin vähän. Hänelle ja japanilaisille yleensä olivat tärkeimmät keisarikunnan sisäiset puolueet — liityimmekö me suomalaiset enemmän tai vähemmän niiden kanssa toimintaan, oli suuresti katsoen yhdentekevää. Pääasia oli, että toiminta tsaarivaltaa vastaan saatiin aikaan ja siten saatettiin sota seisaustilaan, sillä tsaarivalta oli Venäjän puolella sotaa käyvä puolue eikä suinkaan kansa, sen tiesivät japanilaiset vallan tarpeeksi hyvin.
IX.
Vallankumouksen valmistelut.