Varsin hyvin saatoin palauttaa mieleeni miten kysymyksessä oleva nainen oli mitä röyhkeimmin ja kömpelöimmin yrittänyt päästä salaisuuden perille, mutta menestymättä vähintäkään. Hän oli koettanut perheeltänikin urkkia jotain, mutta heitä oli varoitettu eivätkä he ilmaisseet mitään siitä hyvin vähästä, jonka tiesivät. Itse en ollut kotona ja silloin hän päätti tulla "Vapaan Sanan" konttoriin, jonka osoitteen hän oli onnistunut saamaan, luultavasti joltakin niistä maanpakolaisista, jotka tavallisuuden mukaan peräti arvostelukyvyttömästi olivat ryhtyneet kysymyksessä olevan naisen ritareiksi. Hän sanoi tulevansa tarjoamaan apuaan lehden salakuljetukseen ja olevansa valmis tekemään mitä tahansa sen hyväksi.
Minua oli kuitenkin mamselin suhteen Suomesta käsin varoitettu, oli nimittäin saatu selville, että hän oli suhteissa santarmistoon, ja olinkin sen vuoksi sitäkin enemmän varuillani, kun tapani ei ollut tarttua kenen tahansa vieraan apuun, eritoten, jos syyllä saattoi epäillä henkilön olevan likaisissa suhteissa herroihin santarmeihin. Minä valitin siis etten voinut tehdä mitään edistääkseni hänen isänmaallisia aikeitaan, mutta kun itse en millään tavoin puuttunut kirjallisuuden kuljetukseen, oli minun mahdotonta palvella häntä. Niine hyvineen hän sai mennä, yhtä viisaana kun oli tullutkin, mutta se ei estänyt häntä tiedoituksissaan laajasti tekemästä selkoa tuontitavasta, jolle kuitenkaan ei tuottanut mitään häiriötä hänen toimintansa Tukholmassa.
Menshikov varmensi, kuten sanottu, johtopäätelmäni, että kysymyksessä oleva nainen oli ollut ohranan palveluksessa ja m.m. myöskin lähetetty Tukholmaan, jossa hän oli oleskellut jonkun aikaa. "Nostiko hän palkkiota sellaisesta lörpöttelystä?" kysyin minä osoittaen tiedonantoja pöydällä. "Kyllä, luonnollisesti", kuului vastaus. "Hän kirjoitti ainakin uutterasti ja vaikkakin oivalsimme, että hänen tiedonannoillaan oli sangen vähän arvoa, saattoi tapahtua että hän, ollen suhteissa maanpakolaisiin, voi siepata sellaistakin, jonka tietäminen saattoi olla meille arvokasta. Teidän tulee muistaa, miten vaikeata meidän yleensä oli saada lainkaan agentteja Suomesta. Sai tyytyä melkein mihin hyvänsä."
"Ja tuollaisista päättömistä jutuista kuin tuokin senaattori Mechelinistä maksettiin kai myös melkoisia summia", kysyin edelleen osoittaen tiedonantoja senaattorin osanotosta kaikenlaisiin salaliittoihin, joissa hän tiedoittajan mukaan oli ollut johtajana.
"Muuan parhaimmista asiamiehistämme antoi sen, rautatien virkamies nimeltä 'Ilo'", vastasi Menschikoff. "Tiesimmehän kyllä, että hänkin kuvitteli melkoisesti, mutta hän tiedoitti joka tapauksessa konkreettisia tosiasioita ilmoittaen sekä päivämäärät että paikat, minkä vuoksi hänen tiedonantojaan pidettiin erittäin arvokkaina — hänhän pääasiassa paljasti 'Voima'-jutun, joka vielä on tuomioistuimen käsiteltävänä."
"Eikö koskaan pälkähtänyt päähänne, että mies aivan yksinkertaisesti veti teitä nenästä ilmoitellessaan päivämääriä ja paikkoja? Siitä olisitte voineet päättää, että hän toisissakin asioissa — esim. 'Voimaa' koskevassa — puhui tyhjiä."
"Se oli meille tuskin mahdollista. Maassa, jossa kaikki olosuhteet olivat niin täydelleen erilaiset kuin omassamme, oli välttämätöntä luottaa niihin asiamiehiin, joita onnistuimme värväämään. Ja sitä paitsi on teidän muistettava, ettei ylemmällä taholla ollut mitään halua erikoisen tarkasti penkoa saapuvia tiedonantoja. Pääasia oli, että ne osoittivat vallankumouksellisia vehkeilyjä olevan tekeillä ja että ne henkilöt, jotka olivat viranomaisten silmätikkuina, olivat vehkeilyihin sekaantuneina. Juriidisia tai muita todistuksia siitä, että näitä harjoitettiin, ei lainkaan tarvittu, siihen ei ohrana puuttunut, vaan keräsi niin runsaan tiedonantoaineiston kuin mahdollista aikanaan puuttuakseen asiaan. Voittehan ottaa itsenne esimerkiksi — luuletteko, että olisi ryhdytty todistelemaan teidän rikollisuuttanne? Teidät olisi aivan yksinkertaisesti vangittu ja annettu hävitä tavalla tai toisella."
"En ollut aivan vailla sen kaltaista aavistusta ja sen vuoksi pidinkin parempana hävitä omalla tavallani", vastasin minä ja hymyilin vähän.
"Niin, siinä petitte meidät perusteellisesti ja puhuessamme siitä, voisitte nyt kertoa miten vältitte teidän varaltanne järjestetyn vartioinnin. Olen siitä asti ollut hyvin utelias saadakseni tietää miten se tapahtui."
Silloin kuvasin hänelle pakoni kaikkine yksityiskohtineen ja lisäsin lopuksi, että niin kauan kuin ohranan asiamiehet ja santarmit, eivät olleet sen yritteliäämpiä kuin mitä olivat minun suhteeni, ei ollut erikoisen vaikea välttää heidän vartiointiaan. Mutta seikka oli se, etteivät he käyttäneet älykästä väkeä, vaan ketä tahansa, joka vain ilmoittautui.