— Ota minun vilttini hänen maatakseen, se on ihan uusi, kehoitti miehistä muuan.
— Ja minun nahkaseni peitteeksi, sanoi toinen.
— Ei, vaan minun ryijyni, jonka akka kesällä lähetti Koivumäen muassa, kehoitti kolmas.
— Me otamme molemmat, ratkaisi Lehtinen asian — ja ripustamme ryijyn seinälle, niin ett'ei tuuli pääse häneen koskemaan.
Ja pian oli hän, toistenkin apuna hääriessä, valmistanut Katielle paremman makuupaikan kuin mitä hänellä luultavasti oli ollut sitten kuin hänet länteen tuotiin. Ja siitä syystä katsoi Lehtinen itsellään varmaankin olevan täyden oikeuden auttaa pienokaista, kun hänet asetettiin makuulle.
Omakätisesti veti hän kengät tytön jalasta ja katseltuaan niitä tarkoin, asetti hän ne pöydälle toisten eteen.
— Katsokaapa näitä!
Ja ukot katselivat itsekseen hymyillen kauvan ja perusteellisesti noita somia kappaleita, jotka olivat tarkoin muodostuneet pikkutytön jalkain mukaan.
— Nyt on parasta, että teemme selvän asiasta sinun kanssasi, sanoi Aapeli Korhonen Taavetille, kun tämä Katien nukuttua liittyi muihin miehiin. — Olen ajatellut, että antaisin sinulle puolentoista dollaria päivässä ja ruuan. Me ansaitsemme kyllä enemmän, mutta meillä on summatyö, ja se on raskaampaa kuin kokin toimi.
— Kyllähän vähempikin riittäisi, arveli Taavetti, — ainakin siksi, kunnes opin edes keittämään.