— Siihen sinun pitää oppia kahdessa päivässä, selitti Koivumäki. Tämän loppuviikon keitän minä ja sinä saat katsella, mutta sitten pitää tulemasi omin päisi toimeen.
— Entä lapsi? Siitä minun tietysti tulee maksaa?
— Mitä vielä! Ei tämä ole mikään hotelli, jossa joka suupalasta maksetaan. Syököön hän kernaasti, minkä jaksaa. Eipä siltä, että olisin kysynyt toisten mieltä, lisäsi esimies — mutta luullakseni ajattelevat he kaikki samoin.
Ja kaikki rykäsivät hiljemmin eli kovemmin, ilmeisesti suostuen asiaan.
Ensi päivinä oli kyllä Taavetin keitto sellaista, että tuskin nekään, joille hän sitä laittoi, olisivat tyytyneet siihen muuten kuin Katien vuoksi. Mutta hän oli valloittanut heidät väkirynnäköllä, jokaisen yhtaikaa ja ilman erotusta. Oli melkein niinkuin he kaikki poikkeuksetta olisivat katsoneet itsellään olevan osaa häneen, ja senvuoksi olevansa velvolliset tekemään hänen elämänsä erämaassa niin hauskaksi kuin mahdollista.
Ja Katie, joka päivä päivältä vaurastui ja vilkastui, menestyi mainiosti tuossa omituisessa ympäristössään ja noissa omituisissa oloissa. Jo muutaman päivän kuluttua piti hän sen aivan itsestään selvänä asiana, että kaikki nuo rotevat miehet antoivat hänen tehdä mitä hän itse halusi ja koettivat puolestaan kaikin tavoin olla hänelle mieliksi.
Pari viikkoa hänen saapumisensa jälkeen leiriin tuli Koivumäen lähteä ihmisten ilmoille tavanmukaisen kuukausimuonan hankkimista varten, ja kun hän alkoi laittautua matkalle, nykäsivät miehet toinen toisensa perästä hänet syrjään. Heillä oli useimmilla joku yksityinen asia uskottavana hänen toimitettavakseen ja jokainen ilmaisi sen kaikessa salaisuudessa.
Mutta siitä olikin sitten seurauksena se, että Koivumäellä palatessaan oli kahdeksan nukkea ja kuusi erikokoista ja erimuotoista hevosta, Katien sanomattomaksi ihastukseksi. Sillä se ei pälkähtänyt kenenkään päähän, ei hänen itsensä, ei ostajan eikä anteliaitten lahjoittajainkaan, että suurempi vaihtelevaisuus olisi ehkä ollut suotava. Joka kerta, kun uusi hevonen tai nukke otettiin esille, yleni vaan hänen äänekäs ilonsa, ja antajien tyytyväisyys nousi silminnähtävästi samassa määrässä.
Mutta illemmalla samana päivänä sai hän viattomasti ja tahtomattaan aikaan pahanlaisen epäsovun miesten kesken, jotka olivat nyt, niinkuin aina ennenkin tapansa mukaan, toimituttaneet kuukautisten muonavarainsa mukana jommoisenkin varaston whiskyä. Ja entisten tapainsa mukaan ryhtyivät he sitä maistelemaan heti illallisen jälkeen.
Se oli ainoa huvitus, mitä heillä oli talvisaikana tarjolla, ja kun sitä ei sattunut useammin kuin kerran kuukaudessa, niin eivät edes säntillisimmätkään heistä olleet koskaan sitä vastaan mitään muistuttaneet, vaikka useat ilonpitäjistä päätyivätkin penkin alle. He riensivätkin väliin ainoastaan siinä tapauksessa, että syntyi tappelu, joka ei sekään tapahtunut juuri vallan harvoin, kun pojat olivat alkaneet lämmitä ja tunsivat tarvitsevansa höystää yksitoikkoista huvia pienellä käsikähmällä.