Ja siihen se jäi.
He olivat kaikki alkaneet pitää Katieta yhteisenä holhottinaan, erittäinkin sen illan jälkeen, jolloin he olivat joutua tukkanuottasille hänen tähtensä. Ja hän oli yhtä hyvä ja ystävä heille kaikille, paitsi että hän aina jonkun vastahakoisuuden sattuessa turvautui Taavettiin ja muuten useimmin pysyttelihe Kalle Lehtisen kanssa. Tällä oli erinomainen kyky huvittaa ja hauskuuttaa häntä ja aina keksi hän lapselle uusia leikkejä.
Sitä mukaa kuin talvi kului, alkoi Taavetti Anttila yhä vakavammin ajatella, mihin hänen olisi ryhtyminen, sittenkun metsänhakkuu loppuu. Päivätöihin ei käynyt rupeaminen, kun ei koskaan tiennyt, kuinka kauvan sellaista työtä riitti, eikä hän voinut ruveta vetämään Katieta perässään ympäri maailmaa. Ja hän oli kuullut, ett'ei kukaan pitänyt vuosirenkejä tässä maassa. Kunpa hän voisi päästä edes torppariksikaan, mutta ei hän tiennyt, oliko niillä täällä edes torppia.
Vihdoin päätti hän keskustella Korhosen kanssa asiasta. Sehän oli ymmärtäväinen mies ja tiesi kaikki, mitä oli tarpeellista tietää Ameriikasta.
— Torppariksiko? toisti esimies, kun Taavetti esitti asiansa.
— En ole kuullut torppareista mitään Ameriikassa. Parempihan olisi yrittää omallaan kuin toisen maalla. Tukkiyhtiöt myyvät aina maata halvasta, sittenkun metsä on kaadettu pois ja kelvollista peltomaata on täällä yllin kyllin missä tahansa, kun vaan voi saada sen viljelykseen. Mutta ehkä me voisimme vähän auttaa, niin että pääset alkuun. Se käy sinulle vaikeaksi yksin, kun sinulla on tyttö vaalittavanasi.
Oli helppo löytää sopiva uudistalon paikka seudussa, missä valinnan varaa oli kaikkialla. Parin peninkulman päässä työmaalta itään päin yhtyi puro, joka juoksi siitä ohitse, isompaan jokeen erään kosken alapuolella. Puron toinen ranta kasvoi ainoastaan lehtimetsää, ja maa siinä oli melkein kivetöntä, niin että se mainiosti soveltui pelloksi. Ja vähän alempana sen varrella oli suoperäistä, harvametsäistä maata, joka varmaankin kasvaisi runsaasti heinää kesäiseen aikaan. Siinä oli melkein valmis niitty yhdelle talolle.
Vielä helpompi oli saada lunastetuksi maa, joka oli vielä niin kaukana kaikista viljellyistä seuduista, että se oli melkein arvotonta. Kauppa tehtiin hät'hätää ensimmäisenä tilipäivänä, kun yhtiön kassööri oli kiertomatkallaan metsähakkuuksilla. Hän toi seuraavalla kerralla mukanaan kaikki tarpeelliset asiapaperit, niin että Taavetti jo ennen kuukauden kuluttua oli melkoista suuremman maa-alan omistajana kuin mitä hän ensi aluksi saattoi ajatellakaan voivansa viljellä.
Se oli Aapeli Korhonen, joka oli neuvonut, että hänen pitäisi empimättä katsoa etuaan, kun siihen vielä oli tilaisuutta.
— Paikka on niin hyvä, että sinne muutaman vuoden kuluttua vielä tulee toisia. Sinne saattaa vielä aikoinaan kasvaa kokonainen kyläkin myllyineen ja muine laitoksineen kosken partaalle. Ja olethan siksi nuori, että sinulla kyllä on aikaa odottaa.