Vaikka tilukset olivatkin noin laajat, riitti Taavetin säästö hyvästi ensimmäiseen osuusmaksoon, joka nousi ainoastaan viiteenkolmatta centiin acrelta, ja sitäpaitsi vielä parin hevosen ostoon, jotka kyllä olivat jotensakin lamautuneet talviajossa, mutta siltä kyllin hyvät hänen tarpeihinsa. Hän oli ollut kokkina vähän yli neljän kuukauden puolestatoista dollarista päivän eikä ollut liikuttanut palkkaansa muuhun kuin tupakkaan, niin että häneltä vielä riitti lehmäänkin ja muihin välttämättömimpiin tarpeihin.
Mutta niine keinoineen ei hän kumminkaan olisi pitkälle päässyt, ell'ei koko työkunta olisi tullut häntä auttamaan. Odotellessaan jäiden lähtöä tekivät he kymmenen päivää työtä uudistaloon. Ja sen kuluessa rakensivat he pirtin ja porstuan peräkammarineen ja kaatoivat pelloksi aijotulta kohdalta metsän.
— Pitäähän lapsiparalla olla katto päänsä päällä, virkkoi Aapeli Korhonen, kun asia ensikerran tuli puheeksi, — eikä Anttila yksinään voi rakentaa ja tehdä kaikkia muita tehtäviään.
Ja niin rakensivat he hirsistä koko rakennuksen, yksin porstuankin. Puista ei ollut mitään puutetta, ja kun hirret veistettiin sisäpuolelta, niin tuli huoneista melkein yhtä siistiä kuin höylätyistä laudoista tehden, ja paljon vahvempia.
Sittenkun uudistalon homma kerran oli päätetty, oli Taavetti itse käyttänyt jokaisen hetken, mikä hänelle keittotoimistaan liikeni, valmistaakseen kaikenmoisia talouskaluja. Ja siinäkin olivat toiset auttaneet häntä suuressa määrin sekä iltapuhteilla että huonon sään aikana huoneessa ollessaan. Kun metsäleiri vihdoin hajaantui, olivat Taavetti ja Katie jotensakin hyvin varustettuina muuttaessaan uuteen pirttiinsä.
Työtoverit jättivät tähteeksi jääneet ruokavaransakin hänelle, niin että niitäkin nyt hyvin riitti pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Eikä ainoakaan jäähyväisiä heittäessään laiminlyönyt kömpelön salaperäisellä liikkeellä pistämästä jotain Katien pienen takin alle. Ei kukaan tahtonut tarjota rahaa suorastaan Taavetille, "mutta lapsihan on niinkuin meidän yhteinen", tulkitsi Koivumäki heidän ajatuksensa, "ja se tarvitsee yhtä ja toista, jota pitää ostaa."
Uudisasukkaan elämää.
Niin jäi Taavetti Anttila yksinään koko joukosta uudisasukkaaksi erämaahan, eivätkä hänen päivänsä suinkaan olleet helpot.
Toiset olivat kyllä auttaneet häntä eteenpäin, mutta työtä siinä oli yhtäkaikki sittenkin, enemmän kuin yksi mies voi tehdä. Todellista lepoa hän ei koskaan voinut suoda itselleen, vaan katsoi levoksi ne hetket, jolloin hän puuhaili huoneessa Katien tarpeita.
Mutta ei hän monta hetkeä levännyt silläkään tavalla. Katie tavallisesti leikki kaiket päivät hänen läheisyydessään ulkona työmaalla, tai nukkui jonkun kannon juurella hänen kokoonkäärityn takkinsa päällä, ja sillä välin seurasi häntä joka askeleella niinkuin pieni koira. "Uncle Dave", joksi hän kutsui Taavettia vielä sittenkin, kun oli unohtanut muun vähän osaamastaan englanninkielestä, oli hänelle kaikki kaikessa.