— Ne ovat varmaan neljä kertaa sen arvoiset kuin mitä sinä niistä maksoit. Niillä voit vielä ansaita kauniit rahat talvella. Tukkien ajo kannattaa paremmin kuin hakkuu.
— Ehkäpä kylläkin. Mutta enhän minä voi jättää lasta tänne yksikseen, enkä liioin ottaa häntä mukaanikaan, niin että ne rahat saavat jäädä ansaitsematta.
— Eipä tiedä. Jos tahdot antaa minun ajaa, niin tasaamme ansion. Viikon yhdellä hevosella ja toisen viikon toisella, niin kestävät paremmin. Rahaa siitäkin tulee, kun ei rehu ole ostossa.
— Ei ole huono tuuma se. Onhan hevosilla aikaa talvella.
— Ja keväällä voit ottaa niitä vaikka kymmenen kesäruokolle, jatkoi Lehtinen. — Tukinvetäjät kyllä maksavat mieluummin parikymmentä tai parikymmentäviisikin dollaria kappaleesta, ennenkun myyvät melkein ilmaiseksi.
Taavetti muhoili tyytyväisenä. Hänen tapansa ei ollut ulottaa ajatuksiaan pitemmälle kuin siihen työhön, mikä oli milloinkin ensiksi tehtävä, mutta kun joku toinen ehdotti jotain, käsitti hän yhtä nopeasti kuin kuka tahansa, oliko se edullista vai ei. Ja juuri siitä hänellä oli ollutkin suurin huoli, että raha-ansion toiveet olivat niin tavattoman pienet.
Kalle Lehtinen teki työtä, niinkuin uudistalo olisi ollut hänen omansa, ja aikaa voittain alkoi kyllä näkyä, että työvoima oli kasvanut kahdenkertaiseksi. Yhdistetty talli- ja navettarakennus oli ennen talven tuloa vallan valmis ja sitäpaitse oli tehty koko joukko muuta työtä, jonka alkuun panoa ei Taavetti yksin ollessaan olisi tullut ajatelleeksikaan.
Aapeli Korhonen oli ensimmäinen, joka saapui talven tultua. Hän oli tehnyt suuren hakkuusopimuksen ja määrännyt uudistalolla yhtymään niin monta mitä vanhasta työkunnasta kuin hänen tiedossaan oli ja sen lisäksi vielä koko joukon uusia miehiä.
Tuli aika vilkas elämä "Anttilassa" miehistön saavuttua sinne odottelemaan talven vakautumista. Taavetti sai koko joukon töitä tehdyksi, kun useimmat heistä olivat vallan tyytyväisiä ansaitessaan ravinnon niinä talvipäivinä, jotka heidän oli pakosta oltava toimettomina. Hän oli Lehtisen kanssa kaatanut metsän jotensakin suuren uudispellon päältä, niin että rakennusainetta oli yllin kyllin. Sauna valmistui muutamissa päivissä ja sen jälestä riihi ja lato, johon miehet siirsivät Taavetin heinäpieleksen, saadakseen mukavamman makuupaikan. Uudispaikka alkoi omistajansa suureksi mielihyväksi muodostua oikein muhkeaksi taloksi.
Melkein vielä tyytyväisempi oli Katie, jolla taas oli seuraa ja vaihtelua kaiket päivät. Ja kaikki häntä kilvan lellittelivät.