— Minä jätän sinun taaksesi kaiken tämän, mitä en matkaani varten tarvitse, sanoi hän, kun asia oli selvillä. — Tänä kesänä aijon minä aina Kaliforniaan saakka. Olen kyllä ajatellut Korhosen sanoja ja peräähän niissä on, mutta minä en voi pysyä niin kauvan paikoillani. Ei minusta ole alkamaan mitään oikeata maanviljelystä, niinkauvan kun tässä maassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa.
— Kyllähän tässä olisi tarpeeksi työtä kahdellekin ja tänä vuonna minäkin voisin maksaa tavallisen palkan, kun on niin paljon rahaa kokoontunut, vietteli Taavetti.
— Hyvä se varmaan olisi, myönsi Lehtinen epäillen — ja tietysti olisi minulla enemmän säästöä. — — Ja, sopiihan koettaa jonkun viikon. Mutta jos minä sittenkin lähden, niin syksyllä tulen takaisin. Emmeköhän voisi ensi talveakin olla samallaisessa yhtiössä?
— Vallan kernaasti minun puolestani. Mutta ehkä sinä sittenkin jäät tänne?
Lehtinen ei vastannut mitään, vaan teki seuraavat kolme viikkoa työtä niinkuin henkensä edestä. Näytti melkein siltä kuin hän väkipakolla olisi tahtonut tukahuttaa kuljeskelemishalunsa. Mutta se ei auttanut. Kolmantena lauvantai-iltana kylvyn jälkeen, selitti hän, ett'ei voinut pitemmältä viipyä.
— Minua oikein vedättää pois, sanoi hän — ja silloin ei auta vastaanpano mitään. Mutta syksyksi palaan varmaan. Tämä tuntuu kumminkin kodilta.
Taavetti näki hyvin, että kaikki enemmät houkuttelemiset olivat turhat ja laski sen vuoksi empimättä palkan kevättöistä. Se nousi niin paljoon, ett'ei Lehtinen ollenkaan viitsinyt kajota talvisiin säästöihinsä.
— Pidä sinä ne, sanoi hän. — Ja jos joudut pulaan, niin käytä vaan niitä. Minä menettäisin ne kumminkin.
Koko sunnuntain leikki hän Katien kanssa, mutta heti kun tämä oli mennyt levolle, alkoi hän laittaa lähtöään. Ja seuraavana aamuna lähti hän ennen auringonnousua matkaansa.
Taavetti ja Katie olivat taas kahden, mutta Taavetilla ei ollut vähääkään aikaa miettiä yksinäistä elämäänsä erämaassa. Siksi paljon oli siellä työtä, joka oli saatava valmiiksi. Eikä Katiekaan ollut vielä siinä ijässä, että olisi kauvan osannut ikävöidä. Pian meni kaikki taas entistä menoaan Anttilassa, Taavetti teki työtä niinkuin orja varhaisesta aamusta myöhään iltaan ja Katie kulki hänen kintereillään entiseen tapaansa kaiken päivää.