Vasta myöhään syksyllä palasi Lehtinen, sittenkun Taavetti jo oli päättänyt lähteä Katien kanssa kylään hakemaan apua syystöihinsä, huomattuaan, että niistä oli enään mahdoton yksin selviytyä.
Ei ollut kesä Kalle Lehtistä ollenkaan rikastuttanut. Länsimaat olivat olleet tulvillaan työn hakijoita ja kaikenlaisia kuleksijoita, jotka varsin vähän välittivät sen työn löytämisestä, jota sanoivat etsivänsä.
Kiinalaisilla väitti hän siellä olevan paraan olon. — Niillä ei ole mitään pyhäpäiviä eivätkä juopottele koskaan, niin että ihmiset käyttävät niitä enimmin. Valkeaihoiset saavat nähdä nälkää, joll'eivät ole olleet siellä kauvan ja voineet hankkia pysyväistä työtä.
Hänen ulkoasunsa ilmaisi selvään, että elämä oli ollut hänelle vaikeata, ja ilman ainoatakaan dollaria taskussaan palasi hän "kotiin", niinkuin hän sanoi. Ei edes rautatiepilettiä ollut hän voinut itselleen ostaa, vaan oli kulkenut jalan suurimman osan matkasta.
— Jonkun kerran juuri saattoi varkain pistäytyä tavarajunaan ja ajaa puoli päivää eli niin, kertoi hän. — Mutta kyllä sillä välin sai kävellä, niin että jalkoja kolotti. Kyllä täällä on sittenkin paljon parempi!
Vaan ikävät kokemuksensa eivät kumminkaan olleet häntä parantaneet.
Talven ajoi hän tukkia yhteiseen laskuun, niinkuin edellisenäkin vuonna ja kokosi kauniit rahat, jotka taas jäivät Taavetin talteen. Ja lähemmäksi keskikesää työskenteli hän sitten taloon, mutta sitten ei hän enää voinut pysyä paikoillaan, vaan läksi taas matkalle ylämaahan Kanadaa kohti.
— Kertoivat talvella, että siellä olisi löydetty vahvasti kultaa Columbiassa, selitti hän — ja nyt tahdon koettaa onneani siinä kaupassa. Ehkä luonnistuisi ja pääsisin rikkaaksi mieheksi yhdellä kertaa, niin että voisin lähteä kotiin ja ostaa oikean herrastalon.
Niin hyvin hänen ei kumminkaan käynyt. Mutta kun siellä ylhäällä vuoristossa tuli aikainen talvi, saapui Kalle Lehtinenkin kokonaista kuukautta varhemmin kuin edellisenä vuonna takaisin Minnesotaan, niin ett'ei Taavetilla syystöissään ollut mitään vaikeuksia. Ja seuraavana kevännä asettui kaksi muuta maanmiestä metsätöistä jäämillään säästöillä lähiseutuun.
He olivat nähneet kuinka ravakasti Taavetin farmi edistyi, ja olivat sentähden päättäneet hekin ruveta uudisviljelijöiksi. Se kannattaisi varmaankin paremmin kuin lähteä kotiin ja ostaa joku pieni tila, joka ei koskaan voisi tuottaa enempää kuin juuri tarpeellisimman elannon. Eipä ollut Anttilallakaan juuri mitään alkaessaan ja oli vielä lapsikin hoidettavanaan, mutta kumminkin oli hänellä jo oikein sievä talo.