— Kuinka vanha on Dave? kysyi M:rs Charles Lehtinen mieheltään, kun he Taavetin lähdettyä olivat jääneet kahden. — En koskaan ennen ole pitänyt häntä muuna kuin vanhana miehenä, mutta siltä ei hän nykyään ollenkaan näytä.
— Ei hän vanha olekaan. Useita vuosia minua nuorempi, vaikka paljoa viisaampi. Luullakseni noin kolmekymmentäviisi vuotta.
— Sitten alan ymmärtää, mikä tässä asiassa on pohjana, sanoi rouva merkitsevästi. Mutta ei antanut hän miehensä mitenkään vietellä itseltään parempaa selvitystä sanoihinsa, joista tämä ei ymmärtänyt niin mitään.
Alunpitäin oli päätetty, että Katie viipyisi Bostonissa neljä vuotta. Vähän neljättä oli menossa silloin, kun Taavetti oli käynyt siellä, ja sen jälestä ei hän enää ollut oikein tyytyväinen oloihin eikä toimiin Anttilassa.
Katielta saapui kyllä eteenkinpäin kirjeitä yhtä säännöllisesti kuin ennenkin, mutta ne eivät parantaneet asiaa. Ne päinvastoin vaan kiihoittivat hänen ajatuksiaan asioihin, joilla hän ei koskaan ennen ollut päätänsä vaivannut, vaan jotka nyt alkoivat siellä lakkaamatta pyöriä.
Suurimman vaikutuksen oli häneen hänen matkallaan itäänpäin tehnyt suurien kaupunkien rikkaus ja komeus. Sellaisia rakennuksia kuin sekin, missä Katie asui, oli hän ennen katsellut vaan ulkopuolelta, ja samoin oli hän yleensä nähnyt elämääkin vaan sen puutteellisimmilta puolilta sekä kotona että Ameriikassa. Siinäkin uudessa kaupungissa, joka oli kasvanut hänen talonsa ympärille, elettiin mitä yksinkertaisinta ja vaatimattominta elämää, kun sitävastoin Katie ja hänen ystävänsä Bostonissa elivät kokonaan toisella tavalla.
Kuinka voisi tyttö ollenkaan enää tulla toimeen niissä oloissa, joissa hän ennen matkaansa eli? Taavetin tupa ja eteiskammari olivat vielä ihan ennallaan, tuvassa samat veistetyt seinät ja lattia, kammarissa samat, aikoja sitten vaalenneet tapetit, jotka hänen viimeistä vuotta kotona ollessaan oli seiniin liimattu. Nyt mahtaisi se kaikki tuntua hänestä kauhean ikävältä.
Päätökseksi kaikista hänen tuumistaan tuli se, että hän eräänä kauniina päivänä ilmoitti Lehtiselle aikovansa rakentaa uuden talon.
— Siinä sinä teet oikein, vakuutti Lehtinen, joka jo aikoja sitten oli rakentanut itselleen komean asunnon kauppapaikkansa viereen. — Varojahan sinulla on kyllä ja vanha koppisihan onkin jo rappeutunut. Kuinka hyvin vielä muistan sen ajan, kun me yksistä tuumin autoimme sinua sitä rakentaissasi!
Taavetti päätti tehdä uuden rakennuksensa niin upean, ett'ei Katien tarvitsisi hävetä, vaikka joku bostonilaisista ystävistäänkin tulisi häntä tervehtimään. Itse hän katsoi paikan sille hyvän matkan ulommaksi farmia, pienelle kunnaalle lähellä joen suuta, josta näköala ulottui pitkälle sekä vastavirtaan että alaspäin. Ja neuvoteltuaan tehtaan esimiehen kanssa, kirjoitti tämä hänen pyynnöstään S:t Paulista erään ameriikkalaisen rakennusmestarin, joka tiesi, miltä hienon rakennuksen pitäisi näyttää.