Mutta kun Taavetti oli kadonnut pimeään, alkoi mrs Lehtinen nyyhkyttää niin hillittömästi, että hänen miehensä koetti lohduttaa häntä.
— Elä itke, sanoi hän — elä itke! — Vaikka kyllä sitä miestä pitää itk — — —
Siinä keskeytyi hänen puheensa ja hän riensi pois huoneeseensa.
Elias Möykän Ameriikan matka.
Elias Möykästä ei ollut juuri milloinkaan ollut iloa kellekään ihmiselle, vaan sen sijaan kyllä harmia monille elatusvanhemmilleen.
Niin, sitäpaitse hänen nimensä ei oikeastaan ollutkaan Möykkä — hän ei ollut sennimiseksi syntynyt. Mutta kun hänet kerran — erehdyksestä vallan, kuten huomattiin — oli haastettu vieraaksimieheksi käräjiin, ja tuomari kysyi hänen nimeänsä, vastasi Elias, että häntä parhaasta päästä oli kutsuttu Möykäksi. Eikä häntä siitä päivin miksikään muuksi kutsuttu.
Hänen isästään ei ollut kellään ihmisellä mitään tietoa. Eikä paljoa enempi tiedetty äidistäkään. Tämä oli myöhään eräänä talvi-iltana, kipeänä ja kurjana, pientä poikariepua taluttaen, hoippunut erääseen syrjäiseen metsätorppaan, aivan pitäjän laidassa. Ja siellä hän kahden päivän perästä kuoli, lausumatta koko sinä aikana ainoatakaan ymmärrettävää sanaa.
Mitään paperia, josta olisi nähty, kuka hän oli tai mistä hän oli kotoisin, ei löytynyt hänen tavaroittensa joukosta, joita hänellä oli leipäkannikka, joitakuita ryysyjä sekä päätön, jalaton ja hännätön pahvihevonen. Ja poika oli liiaksi pieni, eli torpparin mielestä tyhmä, antamaan mitään enempiä tietoja kuin että se oli hänen äitinsä ja hän itse oli Elias.
Ei ollut muuta neuvoa kuin kantaa kuollut vaimo aittaan, missä pakkanen säilytti ruumiin siksi, kunnes torppari ehti ilmoittaa tapahtuman ja asianomaiset pitivät huolta hautaamisesta. Kunta oli pakotettu ottamaan pojan hoitoonsa, koska näytti mahdottomalta saada häneltä mitään tietoa, missä hänen äitinsä aikoinaan oli ollut kirjoilla.
Elias joutui sentähden aikanaan huutolaiseksi ja sai joka vuosi uudessa huudossa uudet kasvatusvanhemmat. Kukaan ei viitsinyt pitää häntä pitemmältä. Kaikki sanoivat, että hän oli liian tyhmä oppiakseen mitään, niin että hänestä ei talossa ollut vähintäkään hyötyä. Eikä selkäsaunakaan pystynyt häneen — sama jos olisi piessyt sahapukkia.