Katselivat seurakuntalaiset vähän ihmeissään toisiaan, tottumattomia kun olivat sellaiseen vapaamielisyyteen hengellisen säädyn puolelta, mutta muutamat nuoret miehet, jotka eivät kotvilleen olleet tanssipaikkaan sattuneet, riensivät asuntoonsa, joka oli tuskin kivenheiton päässä siitä, ja toivat käsipelin. Sen otti pastori huostaansa, ja näytti heti olevansa oikea mestari tanssimusiikissa, niin että "paali" oli tuota pikaa täydessä käynnissä. Sekä nuoren että vanhan valtasi tanssinhalu, niin että ilo lakea hipoi, tai oikeastaan pilviä, sillä kattohan oli vielä keskeltä auki. Ja kisojen tunnustettu kuningatar oli Salmelan Akaatta, ainoa nuori impi koko joukossa, jossa kaikki muut naiset olivat joko aikoja sitten naituja tai vielä pelkkiä lapsia, ja sentähden tahtoi luonnollisesti jokainen mies tanssia hänen kanssaan.
Itse pastorikin tuli myöhemmin illalla niin iloiseksi, että hän heitti soittokoneensa nurkkaan, keikutteli tytön luo rimpuilevin polkka-askelin ja kävi häntä vyötäisiin, huutaen yleisölle: nyt, hyvä tanssiväki, me laulamme polskaa! Ja sitten alotti hän itse hauskan nuotin sellaisilla sanoilla, joita ei ainakaan kotona lauleta kirkossa ja seurakunta räyhäsi muassa, kun pastori pyöräytteli Akaattaa, hypähtäen vuoroin koroilla, vuoroin varpailla ja polki lattiaa, niin että pöly lensi. Se oli iloinen ilta se, jolloin uusi kirkko vihittiin, ja kauvan jälestäpäin siitä Anokassa puhuttiin.
Kun tanssi myöhään yöllä lopetettiin, ilmoitti pastori pitävänsä seuraavana päivänä taas raamatunselityksen veli Salmelan luona, ja kokoavansa siellä kolehdin uuden kirkon hyväksi, jonka seuraavan viikon kuluessa pitäisi joutua käyttökuntoon. Tarvittiin koko joukko varoja alttaria ja kirkko-astioita varten sekä kaikellaiseen muuhun, ja senvuoksi toivoi hän, ett'ei seurakunta kitsastelisi.
— Olemmepa saaneet saakelin hauskan papin! sanoi puotimies Wuori, mennessään kotiin yhdessä rauhantuomarin kanssa. En ole milloinkaan nähnyt hänen vertaistaan.
— En minäkään, vastasi Tuhkala kuivasti. Mutta ehkä saamme nähdä vieläkin enemmän, kun odotamme.
Seuraavana päivänä oli pastori kuitenkin taas hyvin arvokas ja piti niin ihanan raamatunselityksen, että hän sai kolehtia yksitoista ja puoli dollaria. Hän ilmoitti heti seurakunnalle, että hän ensi sunnuntaina jakaa herranehtoollista uudessa kirkossa, ja illalla kirjoitti hän Minneapoliksesta viiniä.
Kirkkoa valmistettiin sitten uutterasti, katto pantiin ensin umpeen ja sitten tehtiin alttari, ja lopulla viikkoa pyysi pastori muutamia naisia sitomaan seppeleitä ja köynnöksiä kukista ja viheriäisistä lehdistä. Lauvantaina oli kaikki valmiina ja näytti sangen upealta, vaikka ikkunat vielä olivatkin kiinnipanematta. Mutta viheriät köynnökset ikkunanpielissä, seppeleet seinillä ja kukat alttarilla, johon Salmelan emäntä oli lainannut lakanan, peittivät kaikki mahdolliset vajavuudet.
Ehtoollisviiniäkin tuli lauvantai-aamuna tavarajunassa yksi iso astia ja toinen pieni, joka veti noin tuopin tai toista, ja joka pani Tuhkalan hiukan naurahtelemaan, kun hän näki sen asemalla. Mutta hän lainasi sentään pastorille isonpuolisen juoma-astian kalkiksi, ja kauppapuodista ostettiin naula pieniä valkeita teeleipiä, jotka kelpasivat öyläteiksi, sillä ne oli pastori Lahti unohtanut ajatellessaan yksinomaan märkiä tavaroita. Illalla oli kaikki kunnossa, ja koko ympäristössä ei ollut ainoatakaan henkeä, joka ei aikonut olla mukana ensimmäisessä jumalanpalveluksessa uudessa kirkossa. Jok'ikinen nainen koko seurakunnassa ja sitäpaitsi suuri joukko miehiä oli kirjoituttanut itsensä herranehtoolliselle, ja pastori piti lauvantaina iltapuolella mitä kauneimman rippisaaman omassa huoneessaan kirkkorakennuksessa, jonne oli edellisenä päivänä muuttanut.
Sunnuntai-aamuna nousi aurinko häikäisevän kirkkaana ja valaisi seutua, jonka rauhallinen ihanuus jo itsessään herätti hartautta. Järvi oli tyyni ja kirkas, ainoastaan siellä täällä näkyi joku kehä, joka syntyi kalan lyödessä pintaan, ja tavan takaa piirsi tuohon tasaiseen kuvastimeen vakoaan vene, joka täyteen sullottuna juhlapukuista ja juhlamielistä kansaa suuntasi kulkuaan Salmelan rantaan. Etäälle näkyi kirkko, ylimpänä loivasti viettävällä kummulla, nurkat ja molemmat ovipielet oikeilla viheriöillä koivuilla kaunistettuina ja Ameriikan lippu liehuen korkealla katon harjalla. Se oli Salmelan Heikki-pojan keksintö, ja oli hän sen varhain aamulla pannut toimeen, saatuaan lipun illalla lainaksi Tuhkalalta, joka oli hankkinut sen itselleen virkansa merkiksi.
Idästä ja lännestä, pohjasta ja etelästä tuli farmareita perheineen, rattailla, jalan, tahi soutaen, kunnes niitä oli kokoontunut ainakin viisikymmentä kirkonmäelle. Ensiksi menivät kaikki ovelle, johon pastori oli naulannut julistuksen, ilmoittaen, että kirkonmenoja pidetään kello 9 ja 11, kummankin jälkeen herranehtoollinen, ja iltasaarna kello 6. Huom.! kolehti kaikissa kolmessa viinikassaan.