— Annetaan maata, kunnes selviää, sanoi rauhantuomari. Sitten voimme ajaa hänet pois täältä — jos muut ajattelevat samoin kuin minä.
Pari kolme uteliasta naamaa näkyi ulko-ovella, he käsittivät vilauksessa asian laidan ja katosivat taas. Ennenkun rauhantuomari ja Salmelan isäntä vielä olivat ehtineet sulkea oven jälkeensä, oli tieto siitä, miksi pastori ei voinut pitää kirkonmenoa eikä jakaa herranehtoollista, levinnyt suusta suuhun odottavien joukossa, jotka kaikki niinkuin sopimuksen mukaan kokoontuivat yhteen vihaisesti muristen, joka kyllä selvästi ilmaisi heidän ajatuksensa.
Ne eivät olleet mitään leppeitä tuomioita, joita siinä pastori Lahdesta lasketeltiin ensimmäisen neljännestunnin kuluessa, ja jos nuoremmat miehet olisivat saaneet määrätä, niin olisi hänet kiskottu järveen, uitettu siellä selväksi ja piesty sitte ulos Anokasta. Mutta vanhemmat eivät tahtoneet mitään tietää ameriikkalaisista tavoista. Heidän lujan vaatimuksensa mukaan päätettiin hänen antaa maata humala päästään, ja sitten ilmoittaa hänelle, ett'ei Anokassa häntä enää tarvittu. Salmelan isäntä ja rauhantuomari saivat toimekseen ilmoittaa hänelle seurakunnan yksimielinen consilium abeundi, ja senjälkeen hajosi kokous kaikessa rauhassa. Oli melkein niinkuin he olisivat hävenneet toinen toistaan, ja mieluimmin olleet hiiskahtamatta mitään koko asiasta.
— Sinä saat puhua, kun menemme hänen luokseen, sanoi Salmelan isäntä. Ja sen otti rauhantuomari mielellään tehdäksensä. Kyllä hän puhuu.
Kauvan ei heidän tarvinnutkaan odottaa tilaisuutta puhutellaksensa pastoria, joka iltapäivällä tuli omin voimineen Tuhkalaan. Ja kun Salmelan isäntä näki hänen menevän sinne, riensi hän perässä, niin että hän saapui melkein yht'aikaa perille.
Pastori ei ollut tarvinnut herättyään kauvan tuumia, mitä oli tapahtunut. Yksi ainoa silmäys tyhjään whiskypulloon ja lattialle kaadettuun viiniin oli riittänyt ilmaisemaan hänelle, kuinka oli käynyt. Mutta kun hän ei muistanut, että kukaan olisi ollut hänen huoneessaan aikasemmin päivällä, niin ajatteli hän, ett'ei asiain tila vielä olisi vallan toivoton, ja suuntasi senvuoksi kulkunsa rauhantuomarin luo vakoillakseen, mitä hänestä ajateltiin.
Salmelaisen tulosta ja Tuhkalan ankarasta katsannosta selvisi hänelle heti, ett'ei kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt, mutta pastori ei ollut se mies, joka hämmästyi pikku asioista.
— Hyvää iltaa, sanoi hän kuivasti. Minä tulen tänne kysymään, miks'ei kukaan ihminen Anokassa ole ollut siksi kristillismielinen ja armelias, että olisi tullut katsomaan minua minun hädässäni ja tuskassani. Siellä olen minä maannut kuoleman kielissä sairaana, eikä kukaan ole tarjonnut minulle edes pisaraa vettä, ei kukaan ole tullut edes katsomaan, olisinko tarvinnut mitään. Totisesti sanon minä teille — hän kohotti kätensä ja pudisti sitä mykäksi ällistyneen Salmelaisen nenän edessä — tästä on teille tuleva kosto. Eikö sanassa sanota — —
Mutta nyt oli rauhantuomari saanut puhelahjansa takaisin ja hän vihastui aika lailla.
— Kuuleppa sinä, hevospuoskari, keskeytti hän pastorin sanatulvan, me emme ole mitään kakaroita me, Salmela ja minä, vaan voimme aivan hyvin eroittaa, onko mies kipeä vai humalassa. Sinä olit sikahumalassa tän'aamuna, ja sen whiskyn, jonka ajoit nahkaasi, olit tilannut kirkon rahoilla. Sellaisia temppuja me emme kärsi täällä Anokassa, ja siksi on parasta, että laittaut tiehesi täältä, ennenkun pojat saavat sinut käsiinsä.