Täällä on vielä kylmempi kuin kyökissä. — (Levottomasti.) — Kylmä sekin on… mitenkä ne lapset taas tämänkin yön tarkenevat…? — (Nousee ja poistuu väsynein askelin.)
ANNI
Ottakaa tämä takki lasten päälle.
LIISA ovella.
Pidä nyt vaan itse… ettet vilustu.
ANNI
Kyllä se siellä paremmin tarvitaan.
(Antaa takin Liisalle ja istahtaa yksin pöydän ääreen. Äkkiä ponnahtaa kuin iskun satuttamana, hypähtää seisoalleen kasvot vääristyneinä ja alkaa kävellä.)
LIISA hetken kuluttua; mutisee hätäisellä, käheällä äänellä.
Kun ne nyt tulisivat kokouksesta, että saisi edes tietää…
Kaikkivaltias Jumala, toimita sinä, että lakko loppuisi! Että minun
pieni tyttöseni saisi apua, että hän eläisi, eläisi…! Herra
Jumala… Jumala!