ANNI
Voi hyvä mestari, mitä te aiotte… Armahtakaa nyt tämä kerta, älkää…
(Purskahtaa itkuun.)
MESTARI antaa Annin itkeä hetkisen, tuijottaa vain kummallisen tutkivasti. Sitten hänen katseensa muuttuu neuvottomaksi, hän lähenee, taputtaa hyväillen Annin olkapäätä ja hänen äänessään värähtää levottomuus ja hellyys.
Auni älä itke, en voi sitä kestää… Anni ota edes tämä ja ole hiukan ystävällinen minulle. Ota nyt Anni, äläkä itke Anni. Katsos miten kaunis se on — perätkin ovat kullasta… Se maksaa kolmattasataa markkaa…
ANNI nyyhkyttäen.
Miten minä voisin sen ottaa, sanoa että olen saanut sen teiltä?
Jokainen ajattelisi heti, että…
MESTARI kiihkeästi kuiskien.
Eihän sinun tarvitse sitä heti näyttää ja sitten jälkeenpäin voit keksiä jotain, sanoa että olet kauan säästänyt sitä varten. Ota Anni — minä pyydän. — (Työntää kellon Annia taskuun, sanoo mahdollisimman lempeästi.)
Kas niin, Anni. — Älä nyt itke. Minä en voi katsella sinua itkevänä — se koskee niin sydämeeni. Jospa vain tietäisit, miten silloin kärsin — ja aina… Ja sinä voisit lopettaa kärsimyksen! kun vaan tahtoisit — voisit muuttaa kaikki hyväksi… meille molemmille…