Ensiksi siitä, että teillä on tuollainen poika; toiseksi, että olette uhrannut hänet isänmaalle, antanut rakkaimman, mitä teillä oli: ainoan jälelläolevan poikanne. Kolmanneksi saatte ylpeillä siitä, että hän on saavuttanut ihanimman kuoleman, mikä ihmisen osaksi saattaa tulla: sankarikuoleman taistelussa vihollista vastaan — isänmaan puolesta.
Hänet oli löydetty kentältä jalo sydämensä lävistettynä… Toisin ei hän saattanutkaan kuolla. Sen urhoollisempaa soturia, parempaa toveria ei voi löytää. Hänen nimensä tulee toisten sankarinimien mukana säilymään isänmaan ylpeytenä, kunniana ja…»
Kirje putoaa vanhan miehen kädestä lattialle. Hän istuu siinä kuin jähmettyneenä, aivankuin jokin salaperäinen kylmyys olisi jäädyttänyt koko ruumiin…
Silloin tuntuu hänen sydämensä taas vavahtavan: hän on taas kuulevinaan ilkeän, sähisevän kuiskauksen:
— Mutta… entäs kaksi vuotta sitten…?
— Vaikene… vaikene! — änkyttää vanhus vaalein, vapisevin huulin.
Vanha mies istuu kauan pehmeässä nojatuolissa liikkumattomana samassa asennossa, sama sammunut sikaari suussa ja pitkä elämä kiitää nopeana kuvasarjana hänen sielunsa silmien editse. Hän on menettänyt elämässä niin paljon: vaimonsa, kuusi poikaansa, yhden toisensa jälkeen — mutta hän ei koskaan ollut tuntenut sellaista tuskaa, kuin nyt, ei milloinkaan kärsinyt niin kovin… Sillä tämä oli viimeinen — hänellä ei ole enää ketään… Hän ei itke, ei valita, eikä repele tukkaansa — harmaa pää vain on vaipunut rinnalle hervottomana. Nuo ryppyiset, kumartuneet kasvot himmeine, tuijottavine silmineen, näyttävät jähmettyneen sanomattomaan suruun ja epätoivoon, — niinkuin kuolleen kasvoille joskus jää erityinen ilme, muistuttamaan vainajan viime ajatuksesta.
Ja noissa vanhoissa kasvoissa kuvastuu vain yksi ajatus, yksi tunne — yhtä tuskallisena ja jähmettyneenä kuin kuoleman hyisen kouran painamana. Sillä se on hänelle surullisempi ja tuskallisempi kuolemaa, pelottavampi kuin iankaikkisuus. Se kaikuu hänen korvissaan taukoamatta kuni hautakellojen kumina:
— Yksin, yksin.
— Kaksi vuotta! — kuuluu jostakin saatanallinen sähähdys.