Sitten huomaa hän olevansa tukehtumaisillaan johonkin kauheaan ja salaperäiseen, joka ympäröi hänet paksuna ja tukehuttavana kuni suunnattoman suuri musta käärinliina…
Yhtäkkiä hän vavahtaa, hänen hampaansa alkavat kalista: tuosta mustanharmaasta hornasta häämöttää harmaat, vääristyneet kasvot, hiukan taampana luinen, ahnaasti koukistunut koura… Ja sitten alkaa humiseva hiljaisuus häipyä ja joka puolella kuuluu yhä äänekkäämpänä käheätä tuskanvoihketta, epäinhimillistä ulinaa ja uikutusta ja vihdoin eroittaa sen seasta joitakin katkonaisia, sekavia sanoja:
— Missä olen…?
— Vettä — kurkkuuni…
— Olemme petetyt — helvetissä…
— Se lupasi taivaaseen…
— Sotavankeja ei saa sulkea helvettiin — sopimuksetta.
— Sopimukset — olemme täällä…
— Oi oi, en voi… valitan…
— Mistä tiedät — helvetissä?