— Missä se Maksim nyt viipyy?
Äänettömyys.
Äkkiä tuntui kuin olisi taivas auennut — koko avaruus leiskahtanut tuleen yhtenä suunnattomana jättiläissalamana… Avara näköpiiri, luminen merenjää, kaukaiset rannat, koko maailma näytti muuttuvan aavemaisen, sinisen kirkkaaksi — tulimerikin kalpeni. Ja pitkän tuskallisen hiljaisuuden jälkeen tapahtui vihdoin räjähdys…
Laiva heilahti kuni suuren projektiilin sattumasta, musta vesi värähti niinkuin merenpohja olisi järkähtänyt — ja laivan kannella odottavat miehet olivat kaatumaisillaan kaukaisen räjähdyksen iskusta…
Pitkän äänettömyyden jälkeen kuiskasi joku oudolla, tukehtuneella äänellä:
— Siellä hän oli…
Ja toinen lisäsi hiljaa:
— Nyt minä tiedän, mitä se suuri alumiinilaatikko hänen koneessaan sisälsi.
Ja pienen ajan kuluttua hiljaisia, värähteleviä kuiskauksia:
— Näin hän siis kuoli…?