— Kuolema lurjuksille!

— Odota kun pistän sormeni silmääsi…

Yksityiset äänet hukkuivat taas korvia särkevään meteliin… — Mustat joukot vyöryivät sinne tänne sekavana kaaoksena, temmaten hänet mukanaan ja niitä tulvi tehtaasta lakkaamatta… Ja yhtäkkiä huomaa August olevansa työttömien seurassa — ja heitä ympäröi musta, kamalasti ulvova joukko… Se alkaa puristaa heitä joka puolelta suunnattoman, hirveän renkaan tavoin…

August alkoi vavista kuin kammottavan painajaisunen vallassa; joka puolella näkyy aavemaisia kasvoja silvottuine nenineen, puhkottuine silmineen — ja aivankuin kuoleman ja sodan sinipunaiset kukkaset loistavat heidän arpensa kaarilamppujen kelmeässä valossa… Hampaattomat ammottavat suut kirkuvat raivoisasti; ne, jotka eivät voineet huutaa, kalistivat yhteen rautaisia raajojaan. August näki niiden uhkaavasti heiluvan piiritettyjen päiden yläpuolella, heitä kohti kurotettiin kiiltäviä piikkejä, jotka muistuttivat tuntemattomien petojen kynsiä.

Raivokas joukko painoi joka puolelta peloittavalla voimalla, mutta työttömät olivat tarrautuneet kiinni lähimpiin hyökkääjiin pidellen heitä kilpenä edessään, eivätkä hyökkääjät ensin voineet mitään… Mutta raivo kiihtyi, työttömiä iskettiin päähän rautakourilla, August näki erään työntävän kaksihaaraisen piikkinsä pitelijän käsivarteen… Ja lyöjä oli niin kamalan näköinen, että August alkoi yhä ankarammin vavista — hänellä ei ollut huulia ja hirvittävä suu paljaine hammasrivineen näytti jäykistyneen ikuiseen irvistykseen…

Jo murtui puolustusketju, ja rähinä kiihtyi yhä kamalammaksi. Puolustajien ja hyökkääjäin huudosta hän vihdoin alkoi ymmärtää, että tässä nyt oli tehdas, johon oli rakennettu erityinen osasto vain raajarikkoja varten. Amerikasta oli tilattu erityiset koneet, joita yksikätiset, sormettomat, vieläpä jalattomat voivat hoitaa. Nyt, kun vallitsi ankara työttömyys, tunkivat tuhannet työttömät terveet miehet heidän työpaikkaansa raajarikkojen palkalla, ja kun muutamia oli jo otettu, pelkäsivät onnettomat, että he saavat jäädä kuolemaan nälkään… Sentähden heidän huudossaan kuvastui hurja raivo ja epätoivo.

— Kuolema pettureille!

— Leivän varkaat!

— Raajarikkojen leivän varastatte!

— Tappakaa ne roistot!