MIRJAM. Olkaa ystävällisiä ja menkää ottamaan teetä!
ÄÄNIÄ.
— Kiitoksia vain!
— Kiitos, kiitos!
Poistuvat puhellen. Lindevall ja Storm jäävät.
STORM vieläkin kiihtyneenä, vaikka hän on tähän asti koettanut sitä huolellisesti peittää. Voitko sinä ymmärtää, mitä tuo Göös oikein tarkoitti…? Kun tekee suoranaisen skandaalin…
LINDEVALL. En usko, että hän mitään tarkoitti… juovuksissa oli. Mutta tiedätkö, minä ihailin sinun mielenmalttiasi, kun jaksoit hillitä itsesi… Ei sinun enää tuosta tulisuudestasi tarvitse olla huolissasi.. —
STORM miltei alakuloisesti. Kiitos vain, veli hyvä, myötätunnostasi…
Kyllä se äsken vaikealta tuntui, mutta koetan aina täst'edeskin…
LINDEVALL. Oikein! — (Kiihtyen) — Ja ellei tuo aasi pyydä sinulta anteeksi viimeistään huomisaamuna — niin hän joutuu minun kanssani tekemisiin…
STORM lyöden häntä olkapäälle, hymyillen. No veikkonen! Nythän minä saan jo ruveta sinua varottelemaan.