STORM. Minulla on iloinen uutinen… Tai oikeammin sanoen: minulla on paljon ilmoitettavaa.
MIRJAM jännittyneenä. Mitä se on?
STORM. Siis ensiksi: Minä olen saanut perinnön.
MIRJAM hämmästyen. Perinnön…?
STORM. Niin. Isoisäni, jonka kuolemasta sinulle kerroin, on testamentannut minulle neljäkymmentätuhatta markkaa — Arvid kävi siitä juuri ilmoittamassa. Toiseksi sain juuri tietää, että isoisän hautajaiset ovat jo huomenna ja minun on nyt lähdettävä sinne kahdentoista junalla. — Ja lopuksi, että heti kun tulen hautajaisista, ryhdyn toimenpiteisiin avioliittoamme varten.
MIRJAM aivankuin huumaantuneena. Mitä sinä oikein puhut, Bruno? Minä. en voi ymmärtää näin yht'äkkiä… Onko tuo kaikki totta… mahdollista?
STORM. Kaikki on totta! Ja minä olen niin iloinen ja onnellinen, etten vielä koskaan ole ollut… Onni on vyörynyt yht'äkkiä ylitseni, enkä oikein tiedä mitä tekisin!
Syleilee ja suutelee Mirjamia.
MIRJAM koettaen saada äänensä moittivaksi. Bruno, Bruno! Etkö yhtään muista, että isoisäsi on juuri äskettäin kuollut…?
STORM. Niin, se rakas, rakas isoisä… Mutta usko minua Mirjam: jos hän voisi nähdä minut tällä hetkellä, niin hän ei moittisi minua. Hän tietäisi myöskin silloin, miten onnellinen on hänen pojanpoikansa, josta hän niin paljon piti.