MIRJAM. Saattaa olla niinkuin sanot — ja onkin! Mutta lähdetkö todellakin niin kauas? Et siis huomenna lainkaan tule luokseni…?
STORM. Minun täytyy, rakkaani. Enhän missään tapauksessa voi jäädä pois hautajaisista. Mutta maanantaina, siis ylihuomenna, olen jälleen luonasi! Ja silloin… Tahdothan, että menemme naimisiin niin pian kuin mahdollista?
MIRJAM kuumasti. Minä tahdon, armaani… pian! Minähän rakastan sinua.
Suutelevat.
STORM. Ajattele, että kaikki tuli niin äkkiä, ettemme ole ehtineet juuri puhuakaan naimisiinmenosta — eikä paljon muustakaan! Miten sinä tahtoisit Mirjam — matkustammeko Englantiin ja menemme siellä siviiliavioliittoon, vai miten? Niinpä todellakin — minun täytyy neuvotella juristimme Arvidin kanssa… hän kyllä tietää miten on paras menetellä.
MIRJAM muuttuu äkkiä vakavaksi ja sanoo kuin uuden ajatuksen valtaamana. Sinä olet oikeassa… Me olemme liian vähän puhuneet tulevaisuudesta, elämästä… — (Hiljaa) — Mutta jospa kaikki onkin mahdotonta…
STORM. Mikä olisi mahdotonta?
MIRJAM yhä vakavampana. Kaikki — meidän onnemme…
STORM hämmästyen. Miten niin? —
MIRJAM epäröiden. Niin Bruno… oletko sinä ajatellut yhtä seikkaa meidän välillämme, joka… joka…