MIRJAM hellästi. Älä nyt unhota minua…
STORM. Mitä sinä puhut…? Ah niin… nyt muistan… Etkö antaisi minulle sitä viimeistä valokuvaasi…? Ottaisin sen mukaani.
MIRJAM. Tietysti saat sen… — Irroittaa sen kehyksestä ja antaa
Stormille.
STORM kuvaa katsellen. Onko suurennus tästä kuvasta jo valmistunut?
MIRJAM. On… se on tuolla ruokailuhuoneessa…
STORM. Mennään katsomaan sitä!
Kietoo kätensä Mirjamin vyötäisille, aikoen lähteä.
MIRJAM hätääntyy, kalpenee; nyt vasta hän muistaa, että Lund on siellä. Tarttuen Stormia hihaan, hän sammaltaa. Ei, ei… Älä mene… Ei mennä sinne…
STORM hämmästyen. Miksi… Minkätähden ei…?
MIRJAM neuvottomana. Ei, ei mennä… minä pyydän…