MIRJAM kiehtovasti hymyillen. Ehkä… ehkä, mutta ei nyt juuri… Nyt minun pitää mennä… Saammehan puhua siitä joskus toiste… kun olemme kahdenkesken…
LUND. Minä olen onnellinen jo näistä sanoistasi!
Suutelee Mirjamin kättä; aikovat mennä. Ruokailuhuoneen melusta eroittuu Göösin kova, rehentelevä ääni.
GÖÖS. Mutta minä sanon, että hän on vaarallinen ihminen!
LINDEVALL. Ja minä sanon, että sinä olet kokonaan erehtynyt… hän on parhaita miehiä mitä tunnen. Sen oikeudentuntoisempaa ja miehekkäämpää ei…
Tulee sisään, jälessään Göös ja pari muuta herraa ja naista,
hedelmälautaset käsissään.
LINDEVALL. huomaten Mirjamin ja Lundin. Pyydän tuhannesti anteeksi, että häiritsimme…
MIRJAM hymyillen. Ette mitenkään häiritse! Me keskustelimme herra Lundin kanssa vain Pariisin viimeisistä teatteri-uutuuksista… Hän on näet äskettäin käynyt siellä. Mutta saisinko tietää, kenestä te niin innokkaasti väittelitte?
GÖÖS. Bruno Stormista.
MIRJAM. Hänestäkö? Mitä hänestä? Sepä mahtaa olla mielenkiintoista…
No, mitä herra Göös väittää?