MIRJAM menee telefooniin; hillitysti. Saanko 113. Suo anteeksi, kun soitan näin sopimattomaan aikaan, mutta pyytäisin sinua heti tulemaan luokseni. — On… tärkeätä. — Voitko heti tulla? — Ota auto. — Ingridille — Kun herra Lund tulee, niin laske hänet heti luokseni..
Menee seurusteluhuoneeseen ja istahtaa kirjoituspöydän ääreen. Ottaa esille laatikosta jo alotetun kirjeen, lukee sitä itsekseen ja ryhtyy kirjoittamaan lisää. Kun kirje on valmis, soittaa hän Ingridin.
MIRJAM antaen kirjeen Ingridille. Toimita niin, että tämä tulee jo aamupostissa perille.
INGRID epäröiden. Kuulkaa neiti…
MIRJAM. No mitä?
INGRID hiljaa, moittien. Minkätähden te käskitte hänet tänne… tuon herra Lundin. Se ei ole oikein.
MIRJAM hermostuneesti. Mikä ei ole oikein? — Minä pyydän ettet sekota itseäsi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.
INGRID kuohahtaen suuttumuksesta, ja heräävästä mustasukkaisuudesta. Vai niin! Mutta minun mielestäni on jokaisella oikeus lausua mielipiteensä silloin, kun näkee ihan suoranaista petollisuutta…
MIRJAM suuttuneena, loukkaavasti. Petollisuutta?! Minä toivon, että sinä muistat asemasi! Sinulla ei ole oikeutta puhua minulle paitsi kun soitan sinut luokseni ja kysyn jotakin. Ymmärrätkö?
INGRID Yhä nousevalla vihalla ja mustasukkaisuudella. Senkö, että olen palvelijatar? Kyllä! Mutta siitä huolimatta sanon kuitenkin suoraan, että te olette arvoton herra Stormin vaimoksi. Hän on jalo ja rehellinen… itse olette sanonut, että hän on vielä viaton… Ja te — niin, te olette herra Lundin…