STORM. Ettekö aikoneet minua lainkaan laskea sisään?
INGRID hämillään. On jo niin myöhä…
STORM riisuen päällystakkinsa. Eihän nyt vielä myöhä ole… Minä pääsinkin tulemaan jo iltajunalla, ja kun näin tulta, niin poikkesin sisään. — (Epäluuloisesti) — Onko teillä vieraita…?
INGRID seisoo kalpeana eikä vastaa.
STORM matalalla, läpitunkevalla äänellä. Kuka siellä on?
INGRID hiljaa sopertaen. Herra Lund…
STORM kalpenee ja aikoo suoraa päätä syöksyä sisään, mutta pysähtyy ja kysyy käheällä äänellä. Oliko hän eilenkin täällä?
INGRID. Oli
STORM aivan masentuneena. Minun aavistukseni… minun aavistukseni…
— (Hiljaa ja hurjasti) — Kertokaa minulle kaikki, kaikki… heti!
Onko hän ollut täällä muinakin öinä?
INGRID taistelee uskollisuutensa ja mustasukkaisuutensa välillä. Vihdoin hänen silmänsä leimahtavat, kun hän lausuu lujasti. On… hän on ollut.