LUND käheästi. Mikä on tarkoitus…?
STORM. Jutelkaamme, jutelkaamme… Sanokaa, eikö tämä ole teidän porttonne?
LUND raivostuen. Ei jumalauta! Te ette loukkaa häntä! Te ette ole arvokas päästämään hänen kenkänsä nauhoja! — Teillä ei ole mitään oikeutta häneen… Oo! Te olette hiipinyt tänne kuin varas… Hyvä! Me emme lähde tästä huoneesta molemmat elävinä…
Sieppaa puukon tupestaan ja aikoo syöksyä Stormin kimppuun. Storm on kuitenkin ottanut taskustaan pistoolin ja tähtää kylmästi päähän Lundia, joka jää tyrmistyneenä paikoilleen.
MIRJAM kirkaisten. Bruno… Bruno — (Lundille) — Älä liikahda! Hän ampuu…
STORM. Sepä hyvä, että ajatukseni tunnetaan. Olkaa siis rauhallinen, herra Lund… ja jutelkaamme — sillä pian on se myöhäistä…
LUND kasvavalla kauhulla. Mitä tarkoitatte…?
STORM. Ah… minä taisin tulla sopimattomaan aikaan… Ja vielä eilen sinä sanoit… — (Viitaten makuuhuoneeseen, sanoo Mirjamille, korostaen jokaisen sanan hirveällä ivalla ja yhä nousevalla raivolla) — Tietysti tuolla on nyt epäkunnossa — niinkuin eilenkin…
Nauraa kaameasti.
STORM. Niin… eilen… Muistatko vielä eilistä päivää? Muistatko?