— Kertokaa meille!
— Kertokaa!
LINDEVALL. Mitäpäs me mokomista jutuista.
GÖÖS. Ahaa! Etkö sinä tahdokaan kuulla todistuksia…?
LINDEVALL ivallisesti. No, kerro taivaan nimessä, että saat levon.
MIRJAM. Niin — kertokaa nyt vihdoinkin…
GÖÖS. Meidän kauniin emäntämme käsky on minulle sama kuin laki… ja sentähden kerron teille erään tapauksen, joka sattui toista vuotta sitten. — Meitä oli kolme ylioppilasta laskiaismarkkinain aikana ajelulla. — (Ylpeästi) — Storm muuten oli mukana aivan sattumalta, sillä minä en ole seurustellut hänen kanssaan… No, kun olimme päässeet pienen matkaa ulos tullista, tuli jälestäpäin yhdellä hevosella neljä hiukan juopunutta markkinahuijaria — ja yksi pieksi rautaisella riimuvarrella hevosta niin paljon kuin ehti…
SYLVIA keskeyttää kauhistuneena. Kauheata…
GÖÖS. No niin. Ne menivät ohitsemme täyttä neliä hoilaten ja yhä lyöden hevostansa. Ja mitä luulette Stormin silloin tehneen?
ÄÄNIÄ jännittyneitä, kiihkeitä.