VARTIJA aukaisten oven. Teidän asianajajanne on täällä.
Lindevall tulee sisään. Vartija poistuu.
STORM tarttuu kiihkeästi Lindevallin käteen, kuiskaten. Toitko sinä…?
LINDEVALL katsoen häneen tutkivasti ja surullisesti. Miten voit nyt, ystäväni?
STORM. Minähän kysyin oletko tuonut minulle vapahduksen tästä helvetistä — ja sinä kysyt miten voin…
LINDEVALL. Ystäväni, koeta kuunnella minua hetkinen tyynesti… minä selitän…
STORM keskeyttää hermostuneena. Minä kuuntelen sinua vaikka tunnin… kuin vain ensin sanot, toitko minulle myrkkyä?
LINDEVALL luoden katseensa alas. En — minä en tuonut…
STORM masentuneena. Niinkö… niinkö…?
LINDEVALL. Ja minä selitän sinulle miksi en tuonut… Katsos nyt… minä pyydän, että kuuntelet minua… Niin, minä olen paljon ajatellut sitä asiaa — koko viime yönä en ole silmiäni ummistanut. Ja minä olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei sinulla ole syytä ryhtyä sellaiseen äärimäiseen, epätoivoiseen tekoon.