LICINIA
Onko hän väkevä?
SPARTACUS. Hän on väkevä — ja suuri. — Tahdotko nähdä hänet? — (Menee esiripun luokse.) — Tule tänne! Katso, hän seisoo tuolla telineiden vieressä.
LICINIA (voimatta salata hämmästystään ja levottomuuttaan.) Ah! Hän on hirveän suuri — hän on todellakin jättiläinen… Etkö … etkö voisi taistella jonkun toisen kanssa?
SPARTACUS. En minä ole kilpaleikkien toimeenpanija. Sinun isäsihän on määrännyt minut taistelemaan gallialaisen kanssa!
LICINIA
Mutta sehän on kauheata… Jos minä puhuisin isälleni…
SPARTACUS.
Minkätähden?
LICINIA (hämmentyen.) Niin … minä vain ajattelin… Kas, missä sinä olet saanut tuon arven rintaasi? — (Koskettaa sitä sormellaan.)
SPARTACUS.
Sen löivät roomalaiset, kun vielä olin poika…
LICINIA (lapsellisesti.) Miten jäntevät ovat sinun käsivartesi. — (Levottomana.) — Mutta sano minulle, Spartacus: voitatko sinä hänet … tuon gallialaisen…
SPARTACUS (alakuloisesti.)
Mitä välittäisit sinä siitä?