Naurua.
Samassa tulee sisään orjavouti muutamien sotilaitten seurassa ja menee miekkailuhuoneeseen. Sieltä kuuluu kahleiden kalinaa ja hetken kuluttua palaavat he kulettaen keskellään nuorta, kahlehdittua gladiaattoria.
KARMIDES (kuiskaten tukehtuneella äänellä.)
Kleomenes…
ORJAVOUTI (pysähtyy, luoden ympärilleen vaanivan katseen; poistuu.)
KARMIDES.
Siinä vietiin Kleomenes…
CRIXUS (tukahutetulla raivolla.)
Sanokaa, olemmeko me ihmisiä vai teuraita…?
KRATINOS.
Annammeko me viedä hänet noin…?
GRATUS.
Kleomenes parka…
CRIXUS. Niin, Spartacus! Samaan aikaan kun sinä kuhertelet ylimysnaisten kanssa, viedään sinun veljiäsi ristille…
HUUTOJA.
— Niin se on!
— Totta puhut, Crixus!
— Spartacus ei enää välitä ystävistään…