ÄÄNIÄ.
— Murskatkaa hänen päänsä!
— Tukehduttakaa hänet!
— Kurista hänet, Rodulf!
RODULF (tulee Agilon luokse; syvällä tuskalla.) Poikani… poikani… — (Vääntelee käsiään, ja taas kuuluu vain ruoskittujen raskas, läähättävä hengitys, valitukset ja yhtämittainen, käheä kuiskina) vettä, vettä! (Äkkiä tarttuu Rodulf kuolevaa kurkkuun; tämä ei tee vastarintaa: suu vain aukenee ja kurkusta tunkee käheä korina. Rodulf irroittaa otteensa, hypähtää kauhistuneena ylös ähkyen). En voi … en voi…
ÄÄNIÄ.
— Tämä on kauheata!
— Odota sitten vain kuolemaa!
RODULF (kauhistuneena.)
Hän on pyörtynyt…
KARMIDES.
Ehkä hän jo kuoleekin…
GARIZO.
Kantakaa pois libyalainen! Tuonne toisten kuolleitten joukkoon! —
(Viittaa kidutushuoneeseen.)
VANHA NAISORJA (väsyneesti.)
Mitä se hyödyttää?
Pitkä äänettömyys.
ALTHIOS (joka kauan on ollut vaiti, sanoo hiljaa, kauhulla.)
Miksi meitä ei ruoskittu?
ÄÄNI.
Kuinka niin?