ALTHIOS (niinkuin ei olisi kuullut kysymystä.)
Miksi meitä ei ruoskittu? Mikä odottaa meitä?
ÄÄNI.
Ehkä ristiinnaulitseminen.
GARIZO.
Ei, Davus, Crispus ja muut riippuvat jo ristillä. — (Hetken kuluttua.)
— Meille keksitään jotain uutta, kauheata…
Kylmä kauhu kahlehtii heidät äänettömyydellään, ikäänkuin he nyt vasta käsittäisivät kamalan tilansa.
ALTHIOS (kauhulla.)
Nyt tiedän: nälkäkuolema!
RODULF
Niin, niin … minä olen sen tiennyt…
GARIZO (riuhtoen kahlehdittuja käsiään, raivolla.)
Oi kirotut! Kirotut! Kirotut!
ÄÄNIÄ.
— Antakaa vettä!
— Kurkkuni palaa!
— Minä kuolen…
RODULF.
Turhaa. Emme voi mitään… Meidän osamme on vain kuolema.
ARTARIK (huokaa raskaasti ja mutisee.)
Niin, kuolema…