SPARTACUS (huolestuneena.) Missä hän viipyy? Hän lähti jo eilen ottamaan selkoa roomalaisarmeijan asemasta. Eiväthän vain ole saaneet häntä kiinni…?
ARTARIK.
Roomalaisarmeija, sanoit? Mutta sehän on hajalla, tuhottuna…
SPARTACUS. Mutta tosiasia kuitenkin on, että roomalaisarmeija, suurempi kuin milloinkaan ennen, on meitä uhkaamassa.
ARTARIK (hämmästyneenä.) Uhkaamassa…? Kaikki jumalat! Mutta näinhän itse miten koko ääretön kenttä oli täynnä roomalaisruumiita, siinä missä lävitse murtauduimme…
SPARTACUS. Sen jälkeen kun sinä lähdit ajamaan Quintiusta takaa, on paljon muuttunut. Tänä aamuna sain juuri tiedon, että pohjoisesta marssii paraillaan kimppuumme kokonainen konsuliarmeija Pompeijuksen johdolla.
ARTARIK (keskeyttää hämmästyneenä.)
Konsuliarmeija…
SPARTACUS. Niin. Eikä siinä kyllin. Aasiasta on meritse saapunut suuri armeija Luculluksen johdolla ja Crassus on taas saanut paljon lisäväkeä ja koonnut uudestaan joukkonsa — ja nämä molemmat armeijat ovat nyt yhtyneet.
ARTARIK.
Onko tämä kaikki mahdollista?
SPARTACUS.
Kaikki on totta. Ja tämä jättiläisarmeija on edennyt tännepäin;
Karmides on pienen joukon kanssa ottamassa juuri selvää sen nykyisestä
asemasta.
ARTARIK (uhkamielisesti.)
Tulkoot sitten! Saman kohtalon saavat kuin muutkin!