— Ovatko kaikki jo saapuneet?
— Te olette kolmas. Kaksi siis puuttuu.
— Ai niin… Minä en tavannut Lemposta kotona, mutta minä sanoin hänen vaimolleen, että jos hän saapuisi kotiin ennen yhdeksää, niin on hänen tultava ajurilla. Kas, tuossa tulee Rantala…
— Tunnussana! — mörähti taas sedän bassoääni, ja tulija vastasi hillitysti:
— »Tahdon palkkani».
— Nyt ei siis enää puutu kuin Lemponen, — huomautti aikaisemmin tullut. — Te ette tietysti tunne häntä, kun hän tulee ensi kerran kokoukseen, mutta hänellä on pitkä palttoo ja leveälierinen hattu.
— No, en minä ketään päästä ilman tunnussanaa.
— Mutta älkää päästäkö ketään sisään yhdeksän jälkeen — tunnussanallakaan. Ne ovat silloin asiaankuulumattomia… Mutta missä kokoonnutaan:
— Heinämakasiinissa, — vastasi setä ja lisäsi varoittaen:
— Mutta muistakaa, ettei siellä saa raapaista kertaakaan tulta, — vain sillä ehdolla saatte siellä kokoontua. Siinä on niin harvat seivät, että naapurit voisivat nähdä… Ja tuli voisi varista heiniin…