Vanhala joi ensimmäisen lasin ja istui äänettömänä. Mutta syöntinsä lomassa alkoi nuori mies kysellä:
— Missä Vanhala nyt on työssä?
— Tuollahan minä. Kirkkokadulla.
— Minkälaiset palkat siellä on?
— Kolmekymmentäkaksi penniä minä saan tunnilta, vastasi Vanhala ja lisäsi hiljaa, katkerasti:
— On siellä parempiakin palkkoja, mutta mitäs mi mistä enää…
— No, ei sillä palkalla paljon herrastella, huomautti toinen hetken äänettömyyden jälkeen.
— Ei herrastella. Ja kun on niin monta syöjää…
Hetkeen ei kuulunut muuta kuin kapakan epämääräinen, sekava sorina ja sähköventtiilin vihainen sihinä. Vihdoin sanoi nuori mies hiljaa:
Niin, niin, sellaista se on… Mitenkä se teidän Kalle nyt jaksaa?