— Sinun ei tarvitse yhtään minua pelätä, Ines… Minä nukun tässä vuoteessa ja sinä toisessa… Ja minä olen aivankuin sinä tahdot. Tai pelkäätkö sinä?

— En, en! — vakuutti tyttö.

— Ja sitten teemme näin: minä olen täällä kirjoituspöydän ääressä sen ajan kun sinä riisuudut, ja sitten vasta tulen minä…

— Niin teemme! — huudahti tyttö innokkaasti. Ja vaikka hän koetti olla tyyni, ilmeni kaikesta levottomuus ja jännitys.

Nuorukainen istahti kirjoituspöydän ääreen, josta ei näkynyt alkoviin, ja sanoi:

— Mene siis, minä olen täällä.

Hän kuuli kevyet askeleet, sitten avattiin kengät, sitten kuului vaatteiden kahinaa ja viimeinen sängyn vieterien narahdus…

— Nyt minä sammutan täältä.

Hän riisuutui nopeasti ja kuiskasi sitten hiljaa:

— Nyt pyydän, että sinä katsot seinään päin…