—Sinä kuolet… kuolet… Mihinkä… mihinkä minä menen…?
Säälin ja rakkauden valtaamana syleili hän tyttöä. Hän puhui kauan helliä, lohduttavia sanoja, — ja yhteinen onnettomuuden tunne ja rakkaus veti heitä vastustamattomalla voimalla lähemmäksi toisiaan. Ja niin he lepäsivät kauan sylitysten kuin kaksi viatonta lasta…
Tyttö lakkasi nyyhkyttämästä, ja kun nuorukainen vihdoin näki hänen huuliensa hymyilevän, suuteli hän niitä huumaavan ilon vallassa.
Niin he lähenivät yhä enemmän toisiansa. He unohtivat vähitellen kaiken surun ja ikävyyden — ja suutelivat vain äänettöminä toisiaan. Tyttö oli siirtynyt hiukan syrjemmälle tehdäkseen tilaa ja hänen hieno tukkansa oli jäänyt nuorukaisen kasvojen alle — huumaten tämän omituisella tuoksullaan. Tyttö oli samanlaisen huuman vallassa. Hän kietoi kätensä nuorukaisen kaulaan ja kuiskaili kiihkeästi:
— Sinä, sinä…
Kuin juopuneena puristi nuorukainen tyttöä rintaansa vastaan. Mutta samassa hänen mieleensä lennähti hirveä, kiduttava ajatus. Hän kuvitteli mielessään, että kun hän on kuollut, menee tyttö naimisiin tehtailija B:n kanssa, joka nyt jo on häntä kosinut. — Ja tuo, tuo… lihamöhkäle puristaa hänen rakastettuaan samoin kuin hän nyt — ja vielä enemmänkin… Hänen pohjaltaan kiihkeä ja väkivaltainen luonteensa nousi kuin ärsytetty, kidutettu peto. Rakkaus, viha ja mustasukkaisuus syöksähtivät yhtaikaa hänen sieluunsa, — niinkuin suunnattomat hyökyaallot, jotka äkkiä murskaavat padon. Hän kauhistui tuntiessaan epämääräisen, mielettömän halun puristaa jäntevällä käsivarrellaan, kunnes hennot kylkiluut musertuisivat… Hänen hampaansa kirskahtivat ja ikäänkuin jostakin kaukaa kuuli hän pahaenteisen, kolean äänen:
— Ines… Jos minä tietäisin, että joku toinen syleilee sinua kerran näin, — niin, niin minä tappaisit sinut…
Muiden mielestä olisi hän sillä hetkellä ollut peloittava, mutta tyttö näki siiliä vain uuden todistuksen hänen rakkautensa voimasta; se tempasi hänet mukaansa vastustamattomasti kuin pyörremyrsky, — ja hän kuiskasi kuin huumaantuneena:
— Tee se, jos tahdot! Minä olen kokonaan sinun…
* * * * *