— Ines… Mitä minä olen tehnyt..? — kuiskasi nuorukainen, ja hänen äänessään värisi katumus ja epätoivo. Oli jo aamupuoli.
— Kadutko? — kysyi tyttö ihmetellen.
— En minä itseni tähden! — Mutta sinun, sinun… Minä olen tuhonnut sinun elämäsi.
— Oi Arvid… älä sano niin. Kaikki on hyvin… Nuorukaisen kasvoissa kuvastui haikea tuska ja katumus, kun hän vaikeroiden puhui:
— Voi minua… Nyt olen ehkä tartuttanut sinuun kauhean keuhkotaudin…
Ja entä jos, jos..
— Entä sinä itse? — kysyi tyttö hiljaa.
— Mitä minun on väliä! — huudahti hän miltei kärsimättömästi.
Tytön kasvot välähtivät kummallisesti, mutta sitten hän kysyi tyynesti:
— Arvid… Lupaatko minulle yhden asian?
— Lupaan, jos vain voin sen täyttää…