Mutta samassa hän kääntyikin toisaalle ja alkoi epätoivoisesti itkeä.
Marcukseen vaikutti syvästi tytön voimakas suru.
Hetken kuluttua hän kosketti hentoa, vavahtelevaa olkapäätä ja sanoi lohduttaen:
— Rakas ystävä! Koettakaa ajatella, ettei sitä voi enää auttaa.
— Te olette oikeassa, sopersi Julia, puristi hiukan Marcuksen kättä ja poistui omaan kamariinsa.
Kun hän hetken kuluttua palasi, oli hän huuhtonut kasvonsa vedellä ja ulkonaisesti hän oli verraten tyyni. Mutta kasvot olivat yhä kalpeat ja silmissä kuvastui tuska.
— Minkä tähden hän on sen tehnyt? kysyi tyttö hiljaa.
— Sitä en tiedä, änkytti Marcus epäröiden. Julia katsoi häntä tutkivasti ja kysyi sitten aivan kuin toista asiaa:
— Niin! Miksi olitte kaksintaistelussa kapteeni V:n kanssa?
— Miksikö? Se — se oli jostakin korttipelistä — aivan pikku asia.